Sa kysyt noin ja tummaks syvenet
kuin umpilammen ulputyvenet,
Ja ihanammin huoles ikävöi:
sen unta seitsenkaaret seppelöi.
KULTASAUVA.
Päivä kullat kukkuroittaa kesänurmikolle. Siri-siri, sirkat soittaa pikku Anterolle.
Nurmell' Antero jo nukkuu,
hiljaa heinät häilyy;
sinimetsän käki kukkuu,
pyhä päivä päilyy.
Äiti vaalii, vartioipi,
kestä, uni, kauan!
Äidin virpi vihannoipi,
kasvaa kultasauvan.
Aika vierii toisen verran,
vierii vinhoin rattain,
nousee kesänurmi kerran
taaton unta kattain.
Taaton unta, maammon unta,
uupunutta työtä;
eloon paras uneksunta
Anteron jää myötä.
Antero sen tehdä voipi, paljon eemmäs ehtii. Äidin virpi vihannoipi, kultalehvät lehtii.