Egyptiläisiä sotilaita.
Elintapa kehittyi varsin hienostuneeksi. Moni elinkeino oli hyvin vaurastunut. Niinpä suuri joukko ihmisiä kutoi kankaita villasta, pummulista ja liinasta, usein erittäin hienojakin, sekä painoivat niihin kauneita värikuvia. Metallin valmistustaito sekä talouskalujen teko posliinista ja lasista oli edistynyt sangen eteväksi. Egyptin taideteollisuuden tuotteita kuljeteltiin kaukaisimpiinkin maihin. Alussa harjoitettiin vaihtokauppaa, sittemmin käytettiin arvon mittareina metalleja, varsinkin kultasormuksia, joita annettiin painon mukaan. Pukimina oli liinainen vaatekappale, jonka helmassa välistä oli rimpsuja, sekä sen päälle heitetty valkoinen villaviitta, jota ei kuitenkaan saatu koskaan käyttää temppelissä. Ylhäisten kartanot olivat monta huonekertaa korkeat; niistä ulkoni parvekkeita, ja niiden ympärillä oli suoria puistokujia ja säännöllisiä kukkapenkkejä. Ylensyömiseen ja juopumiseen olivat egyptiläiset halukkaat, ja kaikenlaiset paheet pääsivät heidän seassaan aikaisin vallalle. Tapain turmeluksen lisäksi tuli pitkälliset sisälliset riidat, jotka valmistelivat Memfiin valtakunnan hajoamista. Uusi valtakunta syntyi tähän aikaan Etelä-Egyptissä. Noin vuonna 2000 tuli maahan syrialaisia ja arabialaisia paimentolaisheimoja, jotka tulella ja miekalla hävittivät ennen niin kukoistavan valtakunnan. Heidän kuninkaansa, joita sanottiin hyksoiksi, s.o. paimenkuninkaiksi, hallitsivat Ala-Egyptiä 600 vuotta.
Teben valtakunta (1500-670). Saisin valtakunta (670-523).
Jo ennen hyksojen tuloa oli kaksi kotimaista hallitsijasukua asunut "sataporttisessa" Tebessä Ylä-Egyptissä. Tebenkin kuninkaat olivat jonkun aikaa hyksojen alammaisina. Mutta urhollinen Ahmes teki kapinan, menestyen niin hyvin, että valloittajat karkoitettiin (1500) ja ajettiin Aasiaan.
Hyksojen karkoitus oli urhotyö, joka uudisti kansakunnan ja virkisti isänmaallisen mielen. Lähinnä seuraavat kotimaiset hallitsijasuvut, asuen Tebessä, ympäröivät itseään ennen näkymättömällä loistolla ja korottivat valtakunnan varallisuutensa kukkulalle. Tämä kukoistusaika kesti seitsemättä sataa vuotta. Kuninkaat, joista kuuluisimmat olivat Totmes III, Setos I, Ramses II ja Ramses III, kävivät onnellisia valloitussotia, mutta ovat varsinkin tehneet muistonsa kuolemattomaksi suurenmoisten, muhkeain kartanoiden rakennuttamisella. Kun Teben valtakuntakin hajosi, perusti Psamatik (noin 670) Ala-Egyptiin uuden valtakunnan, jonka pääkaupungiksi tuli Sais.
Ramses II. Pentaur.
Ramses II:sen aikana (1180-1114), jota kreikkalaiset historioitsijat mainitsevat Sesostris nimellä, oli egyptiläisellä Teben valtakunnalla loistavin aikakautensa. Hän oli mahtava sotajoukkojen johtaja, joka Kadeshin luona Syriassa voitti Libanonin luona asuvan urhollisen "ketalaiskansan" ja siten vähäksi aikaa pakotti alammaisuuteensa Syrian. Etelässä ja lännessä levitti hän Egyptin herruutta kauas Sisä-Afrikkaan.
Urhotyöt herättivät eloon runouden. Ilmestyi runoilijajoukko, jota on yhteisellä nimellä sanottu Pentauriksi ja joka on sepinnyt ensimmäiset historiallisesti tunnetut runokappaleet. Niissä ylisteltiin Ramsesta ja hänen urhotöitänsä. Kuuluisimmaksi tuli Pentaurin laulu Kadeshin taistelusta. Ramseen esiytymisestä siinä taistelussa lauletaan:
Kuningas silloin kohos' urhomielin,
Aseihin tarttui, rautapuku yllä,
Niin näöltään kuin Baal on otellessaan...
Leiskahti ylös kuningas ja syöksyi
Katalain ketalaisten hyökyriviin;
Hän yksin ol' eik' kenkään hänen kanssaan.
Runoilija sitte kertoo, miten kuningas rukoili avukseen Amun-Ra'ta, lausuen muun muassa: