Memfis, Egyptin vanha pääkaupunki, oli nykyisen Kairon paikoilla, jossa Niili alkaa jakautua seitsemään suuhaaraansa. Se oli melkoisen suuri, ja koko joukko muhkeita rakennuksia oli siinä. Kaikkia muita korkeammalle yleni Ftahin suunnattoman suuri temppeli, jonka rakentamisessa monikin Egyptin kuningas oli ollut osallisena. Eräs heistä pystytti siihen oman ja puolisonsa kuvapatsaan, jotka kumpikin ovat 18 metriä korkeat ja hakatut yhdestä ainoasta kallionkappaleesta. Lähellä oli Apis-härjän temppeli, jonka Psamatik rakennutti hyvin komeaksi; siihen saatettiin pyhä härkä juhlakulussa. Kaupungin länsi- ja pohjoispuolella oli kaivettuja järviä, niistä erittäin merkillinen Moiris, johon laskettiin Niilin liika tulvavesi. Keskellä järveä, jossa syvyys oli noin 90 metriä, kohosi veden pinnasta kaksi korkeaa pyramiidia, ja kumpaisenkin päällä istui suunnattoman suuri kivikuva valtaistuimella. Kuusi kuukautta juoksi Niilin tulvavesi järveen, jossa veden syvyyden mittoina pyramiidit seisoivat, ja kuusi kuukautta juoksi se taas takaisin Niiliin.
Moiris-järven rannalla oli ihmeellisesti rakennettu hallituspalatsi, jota on sanottu labyrintiksi. Siinä oli kaksitoista pihaa rakennuksilla ympäröitynä yhteisen muurin sisällä sekä 3,000 huonetta, joista puolet maan päällä. Herodotos, joka itse on kävellyt noissa maanpäällisissä huoneissa, kertoo niistä: "Ne ovat yliluonnollista työtä, sillä tiet saleista ja sokkelokäytävät pihojen läpi ovat varsin moninaiset ja ihmeelliset, kun astuu pihoista huoneihin, esikartanoihin, uusiin saleihin ja uusiin pihoihin. Katot ovat kivestä samoin kuin seinätkin, ja seinät täynnä hakattuja kuvia. Joka pihassa on valkokivinen pylväskäytävä, joka osa hyvin tarkkaan toiseensa liitettynä; ja nurkassa, johon labyrintti loppuu, seisoo pyramiidi, neljäkymmentä käsivarren pituutta korkea, ja sen päällä suuria kivikuvia. Sisälle on tehty tie, joka vie maan alle." Maanalaiset huoneet olivat enimmäkseen niiden kuningasten hautakammioita, jotka olivat pyramiidin rakentaneet, sekä pyhäin krokodiilien. Labyrintistä on nyt enää jäljellä ainoastaan mitättömiä jäännöksiä.
Memfiin ympärillä olivat avaralla, autiolla tasangolla mahtavat pyramiidit, 40 luvultaan, hajallansa 8 peninkulman alalla. Kaukaisessa muinaisuudessa, varsinkin 4:nen hallitsijasuvun aikana, on ne rakennettu hautakammioiksi kuninkaille. Kufu (Keops-), Shafra- (Kefren-) ja Menhera- (Mykerinos-) kuningasten mukaan on kolme suurinta pyramiidia nimitetty. Pyramiideja rakennuttavain kuningasten nimet ovat säilyneet vihattuina kansan muistossa, he kun rasittivat kansaa kovalla orjantyöllä. Suurinta eli Kufun pyramiidia on ollut koko 30 vuotta rakentamassa 100,000 ihmistä, jotka joka kolmas kuukausi vaihdettiin. "Näinä vuosina", sanoo vanha kreikkalainen historioitsija Herodotos, "vallitsi kaikenlainen kurjuus Egyptissä ja temppelit pidettiin suljettuina."
Aavikon reunassa seisovat nämä ikimuinoisen, mutta kuolleen sivistyksen muistomerkit ikäänkuin merkitsemässä maanpaikkaa, jossa yleishistoriallinen elämä ensin alkoi. Hämmästyttävä on niiden suuruus. Suurin niistä, Kufun pyramiidi, on 142 metriä (480 jalkaa) korkea eli siis korkeampi Europan korkeimpiakin kirkontorneja, ja sen kiviröykkiöstä voitaisiin rakentaa kuusi tai seitsemän jalkaa korkea muuri ympäri koko Suomenmaan. Kapeat, viettävät käytävät, joiden suu oli koko rakennusta verhoavan graniittikerroksen peitossa, johtavat nelikulmaiseen hautakammioon, jossa kuninkaan palsamoitua ruumista säilytettiin. Monenlaisilla, osaksi hyvinkin nerokkailla laitoksilla on kammion katto suojeltu suunnattoman kivijoukon painolta. Hautakammio tehtiin ensin; sen päälle rakennettiin pengermäinen kerros, joka ylhäällä päättyi huippuun. Mitä kauemmin kuningas eli, sitä useampia kivikerroksia ladottiin toisten kerrosten päälle. Viimein täytettiin pengermät ylhäältä alaspäin, joten alkuansa rapunkaltainen rakennus muuttui valmiiksi pyramiidiksi. Kun silloin ei ollut nykyajan nostokoneita, on kivet täytynyt paraastaan käsivoimalla hinata viettävää pintaa myöten ylös paikoillensa, mihin mikin oli sovitettava. Eipä siis ihme, että pyramiideja rakennuttavain kuningasten nimet tulivat vihatuiksi.
Yhden pyramiidin edessä noista kolmesta suurimmasta seisoo jättiläis-sfinksi, 25 metriä (84 jalkaa) korkea, 33 metriä (110 jalkaa) pitkä, joka kokonaisena hakattiin irti kalliosta. Ennen muinoin oli tällä kivikuvalla etukäpälien välissä pikku temppeli. Nykyään on temppeli poissa ja itse sfinksistä näkyy ainoastaan suunnaton pää hiekasta. Yhteydessä pyramiidien kanssa on pitkät jonot yksityisiä hautakammioita, n.s. katakombit, joiden silmänkantamattomien yksitoikkoisten rivien keskeltä itse pyramiidit kohoavat, niinkuin faraot ylenivät sorrettua kansaa korkeammalle. Ensin tullaan pitkään saliin, jonka seinissä vainajain nimet ja kuvat ovat piirrettyinä. Niiden takana on kammareja, seinät täynnä elävästi maalattuja, vielä täydessä komeudessaan loistavia kuvia muinaisten egyptiläisten kotielämästä. Osa hautoja oli hakattuna vuoren sivuun. Erittäin merkilliset ovat Beni-Hassanin kylän kalliohaudat, rivi luolia, joiden edessä on pitkä pylvässali. Niissä säilytettiin palsamoidut ruumiit (mumiat), suljettuina puukoteloihin, jotka asetettiin seisomaan seinää vasten. Rypistyneinä ja kuivaneina seisovat nämä mumiat osaksi vielä tänäkin päivänä hautakammioissaan.
Yhteiskunnallinen elämä ja tavat.
Koko hallituksessa oli papillinen luonne. Kuningas, farao, oli todella ylimmäinen pappi, paavikuningas, jossa jumaluuden koko elämän ajateltiin asuvan. Sinä silmänräpäyksenä, jolloin hän nousi valtaistuimelle, kohosi hän kansan silmissä jumalaksi, ja hänen koko elinaikansa osoitettiin hänelle kaikkea jumalalle tulevaa kunnioitusta. Tämä maan päällä alkanut jumaluus jatkui, kuten uskottiin, kuoleman jälkeen yhä edelleen. Kaikkia faraovainajia katsottiin jonkinlaisiksi jumaluusolennoiksi, joiden puoleen hallitseva kuningas saattoi kääntyä rukouksissaan.
Egyptin hallintoa hoiti monilukuinen ja hyvin järjestetty virkamiessääty, joka suosi laveaa kirjoittelua ja säännöllisimmästi teki kaikki tilinsä. Käsikirjoitusten joukossa, jotka ovat säilyneet meidän aikoihimme, on suuret kasat virkakertomuksia sekä luettelojen ja laskujen palasia. Koko maa oli jaettu moneen hallintopiiriin, joissa kussakin oli joku temppeli pääpaikkana. Koska lyötyä metallirahaa ei vielä käytetty, suoritettiin kaikki verot tavaroissa; kanavista tuotiin kalakymmenyksiä, viljelymaista maantuotteita ja rantaseuduista karjaa. Lainkäyttöä hoitivat tuomioistuimet, joiden jäsenet kuuluivat pappissäätyyn. Asiain käsittely ja ajo oli tehtävä kirjallisesti eikä suullisesti, ett'ei mitään olisi olemassa, joka ehkä voisi liikuttaa tuomaria.
Asujamet olivat jaetut luokkiin, joita on sanottu kasteiksi, vaikka ne eivät olleet niin jyrkästi erotetut kuin esim. Indiassa. Etevimmät kastit olivat pappien ja sotilasten; muuten olivat maanviljelijät, käsityöläiset, kauppiaat ja paimenet eri luokkina. Papeilla, valtakunnan ylhäisimmillä miehillä, oli paras osa koko maan tiluksista, jotka vuokrattiin heidän hyväkseen ja pidettiin vapaina kaikesta veronmaksusta. Sotilailla oli myöskin suuria etuoikeuksia. Maanviljelijät olivat oikeastaan vain kruunun tai ylhäisempäin luokkien vuokramiehiä ja velvolliset verona maksamaan viidennen osan maansa tuloista. Suuri osa asujamista oli orjia, niiden joukossa paljo neekerejäkin.
