Tarikin johdolla hyökkäsivät arabialaiset Espanjaan, jota vielä länsigotilaiset hallitsivat. Se paikka, johon hän nousi maalle, sai hänestä nimensä Gibraltar (oikeastaan Gibl-al-Tarik, Tarikin vuori). Xeresin luona tapasivat he paljon suuremman gotilaisen sotajoukon (711). Kolme päivää oli taistelu jo kestänyt ja arabialaiset alkoivat peräytyä voimakkaamman vihollisen edestä. Silloin Tarik huusi: "Hyvät veljet! Edessänne on vihollinen, takananne meri; mihinkä oikeastaan aiotte päästä?" Tästä muistutuksesta innostuen ryntäsivät arabialaiset uudestaan. Tarik käytti myöskin hyväkseen vihollisjoukossa tapahtunutta kavallusta, ja kohta se hajosikin pakenemaan. Länsigotilaisten viimeinen kuningas hukkui Guadalkvivirin laineihin, jotka kuljettivat hänen ruumiinsa ulos mereen. Espanja oli tästä lähtein arabialaisten saaliina.
Kukistetun kuningassuvun prinssin Pelayon johdolla puolustautuivat kristityt kuitenkin luoteisissa vuoristoissa ja perustivat sinne Asturian kuningaskunnan, jota sittemmin sanottiin Leoniksi. Mutta morilaiset, kuten arabialaisia Espanjassa nimitettiin, menivät Pyreneain yli valloittamaan Ranskaa; maaherra Abdarrahman tunkeutui syvälle siihen maahan. Tähän aikaan oli korkein valta siellä kuninkaan hovimestarilla Kaarle Martellilla. Hän kokosi sotajoukon ja läksi morilaisia vastaan. Tours'in ja Poitiers'in välillä oli mahtava taistelu itämaisten ja länsimaisten kansain, islamin ja kristinuskon tunnustajain välillä (732); se kova ottelu kesti koko seitsemän päivää. Arabialaisilla oli parempi ja sukkelampi ratsuväki sekä taitavammat jousimiehet, jota vastoin sankarinvoimaiset ja rautapukuiset frankilaiset antelivat raskaita, musertavia iskuja sotatapparoillaan. Seitsemäntenä päivänä kaatui morilaisten päällikkö, jonka jälkeen he peräytyivät leiriinsä ja sieltä kuului suurta levottomuutta. Seuraavana aamuna oli kaikki ihan hiljaa; leiri oli tyhjä, mutta paenneet viholliset olivat jättäneet suurimman osan kokoomastansa saaliista. 350,000 morilaisten ruumista sanotaan olleen taistelukentällä. Taaskin oli verinen taistelu pelastanut kristinuskon ja länsimaisen sivistyksen.
Kalifien mahtavuus ja loisto.
Omejadien vallan kukisti Abul Abbas, abbasidein suvun kantaisä, johon seuraavat kalifit (vuodesta 750 alkaen) kuuluivat. Voittaja heti kavalasti surmautti kaikki omejadi-suvun jäsenet. Yksi ainoa omejadi pääsi pakoon, Abdarrahman, joka kauan piileskeltyään Afrikan aavikoilla viimein saapui Espanjaan, valloitti morilais-valtakunnan pääkaupungin Kordovan ja perusti (756) sinne itsenäisen valtakunnan. Kaksi kalifikuntaa oli nyt siis olemassa, abbasidein valta idässä, jonka pääkaupungiksi tuli Bagdad (Tigriin varrella), ja omejadein valta lännessä, jonka hallitsijat asuivat Kordovassa.
Abbasidein aikana kohosi itämainen kalifikunta mahtavuutensa ja loistonsa kukkulalle. Entinen sotainen henki haihtui komeuden ja ylellisyyden vaikutuksesta. Mutta arabialaiset alkoivat sen sijaan harjoittaa rauhallisia toimia, tieteitä ja taiteita. Indian kauppaan katsoen sopivasti sijaitseva Bagdad tuli kohta maailman kaupan keskukseksi, josta karavaaniteitä kävi joka taholle. Itse kaupunki oli rikkautensa, suuruutensa ja rakennustensa komeuden tähden itämaiden ilo. Sinne, niin kuin muihinkin kalifikunnan suurimpiin kaupunkeihin, rakennettiin muhkeita moskeoita (rukoushuoneita), joiden tornimaisista "minareteista" huutaja määrättyinä hetkinä kutsui kaikkia oikeauskoisia rukoukseen. Sisältä olivat rukoushuoneen seinät valkoisiksi maalatut ilman mitään koristuksia, kun näet ei suvaittu kuvia, jotka olisivat voineet houkutella pyhäinpalvelukseen. Kalifeille rakenneltiin ylellisen komeita palatseja kauniine puutarhoineen ja suihkukaivoineen. Uusi rakennustapa, runsaskoristeinen, säännötön ja rohkea, esiytyi täällä. Linnan pihain ympärillä, joiden keskeltä suihkukaivot viskoivat ylös vettänsä, kohosi säännötön joukko monenmuotoisia rakennuksia, joissa näkyi hoikkatekoisia torneja, pyöreitä kumuja, komeita porttiholveja, keveitä pylväskäytäviä ja sieviä parvekkeita. Omituiset olivat ulkopuolella holvikaarien muodot ja sisällä runsaat arabeskit, joita käytettiin maalausten sijasta, sekä kalliit mosaikki-koristukset. Tässä komeudessa oli ylellisyyttä, jotakin lumoavaa, joka vaikutti omituisen viehättävästi.
Kirjallisuus ja tieteet alkoivat myöskin kukoistaa abbasidein aikana. Monen kreikkalaisen kirjailijan, niinkuin filosofi Aristoteleen ja maantieteen tutkijan Ptolemaion, teokset käännettiin, ja ne kiihdyttivät uusiin tutkimisiin. Raitisaatteisen Aristoteleen ja koraanin haaveiksivain lausuntojen yhteen sovittelemisen yritykset kasvattivat filosofian, joka oli hyvin rikas viisastelevista sanasukkeluuksista. Suuretieteen alalla voittivat arabialaiset aikaisin kreikkalaiset opettajansa; algebra on arabialaisten keksintö ja heiltä saadut ovat myöskin meidän tavalliset numeromme. Vaikka heidän hillitsemätön kuvitusvoimansa onkin eksyttänyt luonnontutkimisen harhateille, niin saivatpa he kuitenkin paljon aikaan silläkin alalla. Heidän kullanteon yrityksestään (alkemiasta) sai alkunsa tieteellinen kemia; heidän taikauskoisesta halustaan lukea ihmiselämän vaiheet tähtien kulusta (n.s. astrologiasta) kehittyi tulevaisuuden astronomia eli tähtitiede; heidän lääkärinsä tosin uskoivat voivansa parantaa pahimpia tauteja koraanin lauseilla ja koettivat keksiä "elon nestettä", joka voisi kokonaan estää tai ainakin hyvin kauan viivyttää kuoleman tuloa, vaan he kuitenkin ovat monessakin suhteessa tehneet tiedettänsä täydellisemmäksi ja perustaneet ensimmäiset apteekit eli rohtolat ja sairashuoneet. Tätenpä on islamikin tehnyt hyvän osansa ihmiskunnan suuressa sivistystyössä.
Bagdadin kalifeista on Harun-ar-Rashid (joka kuoli 809) tullut kuuluisimmaksi ja hänen hallitusaikaansa ylistellään arabialaisvallan kulta-ajaksi. Hän teki suuria sotaisia urhotöitä varsinkin kreikkalaista keisarikuntaa vastaan, jota hän aikoi kokonaan hävittääkin. Hän vilkastutti kauppaa ja merenkulkua, rakensi komeita kouluja, palatseja, puistoja ja vedenjohto-laitoksia. Hänen ajoiltaan on myöskin syntyisin kuuluisa satukokoelma "tuhat yksi yötä", itämaisen kuvitusvoiman ihmetyttävin tuote. Hänen hovinsa oli oppineiden kokouspaikkana ja hän osasi itsekin kunnioittaa tieteiden majesteettia. Kun hän nimitti oppineen Malekin poikainsa opettajaksi, ei Malek sanonut itsellään olevan aikaa tulla kalifin palatsiin, vaan pyysi kalifia lähettämään poikansa moskeaan, jossa hän opetti muitakin poikia. "Parempi on", lisäsi hän. "ruhtinasten palvella tiedettä kuin tieteen palvella ruhtinaita." Harun tyytyi siihen vastaukseen ja lähetti poikansa moskeaan nauttimaan opetusta yhdessä alammaisten lasten kanssa.
Kordovan kalifikunnalla oli myöskin kulta-aikansa ensimmäisten kalifien hallitessa (759-961). Abdarrahman I perusti sittemmin niin kuuluisat Kordovan koulut, joissa moni kristittyjen länsimaiden ylimys ja oppinut mies sai sivistyksensä. Hänen aikanansa laskettiin myöskin perustus Kordovan kauniille moskealle, joka hänen seuraajainsa aikana sitte valmistui. Siihen astuttiin neljänkolmatta kultakuvilla koristetun pronssiportin kautta ja viidettä tuhatta lamppua valasi joka yö komeaa rakennusta. Kordova tuli tähän aikaan maailmankaupungiksi, jossa oli kolmatta sataa tuhatta kartanoa. Kolmattatoista tuhatta kukoistavaa kylää oli Guadalkvivirin varsilla ja noin kahdeksankymmentä suurta kaupunkia kalifikunnan alueella. Maanviljelys edistyi suuresti, joukko kulta- ja hopeakaivoksia avattiin, ja vilkasta kauppaa käytiin etäisiinkin maihin asti. Kaunotaiteilla oli silloin rikas kukoistusaika, ja hienossa seurustelutavassa ruvettiin morilaisia pitämään kaikkein muiden kansain esikuvina.