Lapsensa oli hän kouluttanut kaikki, pojat ylioppilaiksi ja tyttärensä tyttökoulussa. Se jo oli omiansa kohottamaan hänen arvoansa ammattimestarien silmissä. Työväkensä palkanmaksussa seurasi hän sitä kaunista tapaa että vanhemmat työssänsä olleet saivat poikkeuksetta paremmat palkat, nuoremmille vaikkapa etevimmillekin työmiehille taas maksoi suosioonsa pääsemisen mukaan, mutta kuitenkin ylipäänsä huonommin. Työtä tehtiin heillä vuorokaudet läpeensä kiireempinä aikoina, kappaletyössä. Hintoja oli alenneltu sitä mukaan kun miesten tuotteliaisuus valmistamisen joutuisuudessa oli lisääntynyt.
Tolvasen noustua puhumaan nousivat kaikki toiset mestarit kunnioituksesta seisaalleen. Tolvanen sanoi kyllä päivätöissä antavansa päivän alennusta kymmeneen ja puoleen tuntiin, mutta kappaletyössä tahtoi entisen järjestelmän pysytettäväksi voimassaan. Lopuksi lausui hän isällisen paheksumisensa siitä kun työväki oli ryhtynyt niskotteluun työnantajiaan vastaan. Mistä työnantajat voivat enempi maksaa kun eivät itsekään saa. Näin ollen olisi hullua ryhtyä mitään alinta tuntipalkkaa määrittelemään. Jos hän kuin toisetkin mestarit lopettaisi liikkeensä, millä sitten työmiehet eläsivät? Siksipä tulisi olla vaan kiitollisia että saavat työtä. Hänkin eläisi kyllä ilmankin mutta tahtoi juuri sen takia jatkaa liikettään että työtä olisi tarvitseville.
Tämän suuntaisilla mielipiteillä useimmat mestareista olivat. Keskustelu kokouksessa sukeutui hyvinkin kiihkeäksi. Molemmin puolin tuotiin esille mitä persoonallisempiakin esimerkkejä.
Erittäinkin lausuivat mielipiteensä suoraan ulos Edvard Berg, Aarnio ja Järvinen. Kovanen koetti samalla pitää silmällä ettei keskustelu mitenkään poikkeaisi tehtaisiin. Niiden oloihin taas mestarit useasti viittasivat. Tuntikausia jauhettua mestarit alkoivat olla yksimielisiä kymmen ja puoli tuntisen työpäivän lupaamisesta. Alinta tuntipalkkaa taas eivät kukaan hyväksyneet. Kun työntekijät pysyivät vaatimuksensa takana poistuivat mestarit joukolla kokouksesta.
Viimeisen ovesta mentyä kajahti yksimielinen huuto salissa: — Tehdään lakko, tehdään lakko!
Yleisenä mielipiteenä ilmeni myöskin ryhtyä pontevampiin tositoimiin, kun eivät mestarit suosiolla suostuneet.
Kun ammattikunta järjestymisessään oli vielä enempi heikko, päätettiin vaatimukset ottaa toteutettavaksi ainoastaan pienissä käsityöpajoissa. Tehtaat jätettiin toistaiseksi syrjään. Lakko päätettiin asettaa niin että kerrallaan vaan muutamat asetetaan lakkotilaan, neljäntoista päivän ylössanomisen jälkeen. Tämmöisellä menettelyllä päätettiin turvata toiselta puolen liiaksi paljon kerrallaan työttömiksi joutuminen kun ei lakkokassaakaan ollut, toiselta puolin esimerkillä vaikuttaminen toisiin, nähdessä miten ahtaalle lakossaolo kiristää. — Lakkokomitea asetettiin, johon muun muassa tulivat Aarnio, Järvinen ja keuhkotautinen mutta vielä sentään tarmokas Savolainen, Toivonen, Songer ja Edvard Berg.
Ensiksi asetettiin boikotteerauksen alaisiksi Oskari Ananiassonin,
Sundbergin, Vihavaisen ja Haralan liikkeet.
VII.
Vapunpäivän aamuna valkeni taivas kuulakan kirkkaana. Keväisen auringon säteet heloittivat väreilevän hohtavina, lämpöä uhkuvana, toiveita herättävinä. Sattuipa vielä Vappu sunnuntaiksi. Paljon oli jo aamusta alkaen kansaa liikkeellä.