Järvinen katsahti häneen pitkään ja terävästi, sitten kysyen:
— Ja mistä hyvästä?
— Lakkoavustusta….. hoki Rimpinen.
— Lieneekö siellä sinun osallesi penniäkään — vastasi tähän nauraen
Järvinen.
— No mutta kuulunhan minäkin lakkolaisiin, enkä vielä ole saanut penniäkään — alkoi Rimpinen selitellä.
— Lakkolainen! Hm! Sinäpä sen sanoit! ivasi Järvinen.
— Tuleeko minun kuolla sitten nälkään? kysyi nyt Rimpinen.
— Tiesipä tuon! vastasi Järvinen: — Mutta toisessa paikassa olet sinä soppaa keittänyt, eiköhän se sopisi siellä syödäkin!
Rimpinen menetti nyt jo entisen kohteliaisuutensa jolla aina oli ennen osannut niin etevästi selviytyä:
— Kylläpä te olette aika pirun sikiöitä — hän vastasi. — Mutta ilmankos teistä jo koko maailma puhuukin.