— Et sinä nyt siinä kauvan viivy.
— Etkö sinä nyt niin pientä asiata voi tehdä itse? Tai anna Oskarin kirjoittaa!
Mutta rouva tahtoi itse kirjoittaa uhallakin, kärsiköön August vahingon, jos kortti menee hukkaan. Eräässä kohden hän joutui ymmälle, jota täytyi kysyä. Hän meni miehensä vierelle ja näytti korttia.
— Mitä?
— Pitääkö minun kirjoittaa tähän että paketti sisältää…? sille voisivat postissa nauraa.
— Kirjoita että sisältää "vaatetta".
— No niin, sinä olet aina niin kekseliäs! "Vaatetta" todellakin!
Kortin täytettyään vei hän sen taas miehelleen.
— Onko tämä nyt hyvä?
Mies katsoi sitä, pyyhki siitä pois rouvan kuittauksen, antoi toisen kortin ja käski kirjoittaa uuden, selittäen tuon virheen.