Hämmästyneinä he jäivät kynnykselle seisomaan.
Tämä oli epäilemättä aurinkovuoren anatoominen museo. Esineiden suuri lukumäärä ei siinä hämmästyttänyt, vaan sitä enemmän niiden laatu. Ihan ensiksi osui heidän silmiinsä jonkin jättiläiskokoisen eläimen luuranko, joka ei muistuttanut ainoatakaan nykyään maapallolla elävää eläintä. Sillä oli pitkä joutsenenkaula ja verrattain pieni ruumis, vaikka tämänkin pituus oli noin 7 tai 8 metriä. Eläimen suruimpana merkillisyytenä olivat kuitenkin sen voimakkaat siipiluut. Varmasti se oli ollut ensiluokan lentäjä.
Claire katkaisi ensimmäisenä äänettömyyden.
"Muistuttaa jättiläiskokoista joutsenta", sanoi hän.
John Lange nyökkäsi.
"Luultavasti olet oikeassa. Se on kerran elänyt maapallolla. Mutta se on tapahtunut aikaa ennen kuin Aatami ja Eeva söivät omenia tiedonpuusta. Epäilemättä se on antediluviaanisen ajan eläin. Mahdollisesti jokin joutsenlisko. Se on ollut muita lintuja kunnianhimoisempi ja lentänyt ulos maan ilmakehästä. Katsohan noita siipinikamia! Kyllä se on ollut harvinainen taivasten tavoittelija."
Tämän valtaisen eläimen takana he näkivät suuren linnun luurangon. Sen levitettyjen siipien kärkien väli oli noin neljä metriä.
"Tuo on mahtanut olla kotka", arveli Claire. "Kamalan iso kotka: katsos sen mahtavaa, käyrää nokkaa."
"Minä luulen, että se on ollut kondori", sanoi John Lange. "Maapallon suurin lintu. Ja tavattoman kookas lajikseen. Aution ylätunturin hallitsija. Se lentelee omia teitään yli Kordillerien korkeimpien huippujen. Siis sekin on löytänyt tien tänne… Mutta mikä tuo on?"
He pysähtyivät tahtomattaan.