Kuului rautojen helinää. Nuori belgialainen kääntyi hämmästyneenä. Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä, ennenkuin hän kerkisi tajuta asemaa, olivat molemmat todistajat ripeällä ja taitavalla liikkeellä panneet käsiraudat hänen ranteisiinsa.
Vale-tarjoilija kumarsi hänelle ivallisesti, näyttäen hänelle salapoliisimerkkiään hännystakkinsa alta.
— Ambroise Vilmart, hän lausui, olette lain nimessä vangittu.
Belgialainen oli mennyt kalmankalpeaksi.
— Mistä syystä? hän kysyi kolkosti.
— Merirosvouksesta, Pierre Cottet vastasi. Ryöväyksestä ja murhasta. Teillä on pitkä syntiluettelo selvitettävänä.
— Ja vaimoni?
Cottet kohoutti olkapäitään.
— Otaksun, että hänet jätetään vapaaksi. Meillä ei ole mitään näytöksiä häntä vastaan.
— Sallitaanko minun sanoa hänelle jäähyväiset?