— Niinpä luulisin, eräs sotamiehistä vastasi pöyhkeillen. Vangitsimme hänet muutaman peninkulman päässä täältä eräästä vuorenrotkosta. Hän ei voinut seurata tovereitaan, sillä hän oli taittanut koipensa.
— Ja nyt hänet viedään Lontooseen?
— Niinpä niin.
Anstey hymyili synkästi.
— Sinne minäkin menen, hän sanoi. Voin siis auttaa vartioimisessa.
Samassa vietiin vankia ohitse. Hänen silmissään oli synkkä rukous.
Anstey nyökkäsi hitaasti.
Sitten hän nousi junaan.