— Enhän lainkaan tunne teitä, hän kuiskasi.
— Opitte kyllä pian tuntemaan, mies vastasi ahdistaen. En ole mitään muuta kuin se, minkä näette edessänne — uhkarohkea, rikolliseksi syntynyt insinööri, joka on tehnyt erään suuren keksinnön. Rahaa minulla on tarpeeksi, vaarat väijyvät ympärilläni kuin korppikotkat, seikkailut loistavat vanavedestämme — ihanaa elämää sille, joka on nuori ja toivoo nopeata loppua ja kaunista kuolemaa.
— Minulla ei olisi mitään vastaan nähdessäni tuon röyhkeän miehen hirressä, hän ajatteli. Mutta hän kuiskasi vain samalla äänellä:
— Tämä tulee kaikki niin yhtäkkiä. Te tiedätte, että minä olen vielä niin nuori… Ja uskonnollinen vakaumukseni kieltää minua menemästä naimisiin ilman papin vihkimistä.
Hän iloitsi tästä hyvästä keksinnöstä ja vilkaisi salaa kosijaansa.
Ambroise raukka oli sangen onnettoman näköinen.
Silloin kuului käytävän ilmaventtiilistä lempeä ja levollinen ääni.
— Älä ole siitä huolissasi, lapseni. Laivassa on pappi. Minä olen vihkinyt useita satoja pariskuntia Salomonin saarilla. Lähetyssaarnaajavaltakirjani on täysin kunnossa… Voimme ryhtyä toimeen viidessäkymmenessä minuutissa.