Ambroise haparoi matalalle ovelle ja koputti. Omistaja ei nähtävästi kiirehtinyt avaamaan. Huoneista kuului kaikenlaista hälinää. Koko talo tuntui nurkuvan, että tultiin herättelemään. Viimein ketju irroitettiin ja reikeli vedettiin auki. Sitten avattiin ovi raolleen.
— Kuka siellä? kysyi matala ja karkea ääni.
— Täällä on kaksi matkustajaa, jotka tahtovat hevosta Barnevilleen, Ambroise vastasi äreästi.
— Mahdotonta, mies sanoi. Meillä ei ole hevosta kotona.
— Minulla on terveisiä François'lta ja 20 frangia taskussani.
Miehen liikkeisiin tuli heti toinen vauhti. Hän repäsi oven selälleen.
— Herrasväki on hyvä ja astuu sisään. Hevonen valjastetaan heti paikalla.
Kelpo kalastaja näytti unohtaneen, että hevonen ei ollut kotona.
— Herrasväen täytyy suoda anteeksi, hän lisäsi. Ajat ovat vaaralliset. Ei kukaan enää ole turvassa. Vasta eilen oli täällä nuuskimassa muuan englantilainen salapoliisi.
— Mitä hän nuuski? Ambroise kysyi.