— Se on totta, hän sanoi hiljaa itsekseen ja meni ulos valjastamaan hevosta.
— Minä en pidä tuosta miehestä, Edna kuiskasi. Kunhan hän vain ei kavaltaisi meitä. Hänellä oli niin julmat silmät. Ja mikä se englantilainen salapoliisi voisi olla, josta hän puhui? Minusta tämä tuntuu kamalalta.
— Älä pelkää, rakkaani, Ambroise kuiskasi. Nyt olemme kohta matkalla Parisiin.
Ednan ajatukset kääntyivät äkkiä toiseen suuntaan.
— Kunhan hän vain ei ryövää meitä, hän virkkoi hiljaa. Noilla laukuilla on varmaan hyvin suuri arvo.
— Se on totta, mies nauroi, ainakin muutamia miljoneja.
— Ja ne ovat sinun?
— Ei. Ne ovat "hai-kalojen" yhteistä omaisuutta.
— Mutta kuka ne nyt saa?
— Minä vien rahat pankkiirillemme Parisiin.