— Se kuuluu suurelliselta. Ajatteles, pankkiirille! Onko meillä semmoisia suhteita?
Ambroise oli mielissään kuullessaan vaimonsa sanovan "meillä". Olipa hän saanut järkevän pikku vaimon. Syntyi muutaman minuutin äänettömyys.
— Kun hän vain ei varastaisi rahoja, Edna kuiskasi äkkiä.
— Ketä tarkoitat?
— Pankkiiria.
— Sen hän kyllä jättää tekemättä.
— Kuinka niin? Minusta näyttävät kaikki pankkiirit tekevän nykyään kassavaillinkeja.
— Siitä ei hänelle hyvä seuraisi. Vaikka hän pakenisi etäisimmälle saarelle, niin meidän kostomme tapaisi hänet. Me olemme siksi vahvat ja meillä on siksi kovat kourat.
Edna nyökkäsi hajamielisenä.
— Niin, mutta etkö luule, rakas Ambroise, että rahat olisivat parhaassa turvassa meillä?