Molemmat ystävykset syleilivät toisiaan.
— Niin, voitpa uskoa, että jotain on tekeillä, aloitti Burns huohottaen. Olin melkein aikonut luopua koko jutusta. Mutta sitten — —
— Minä tunnen jo suurimman osan, keskeytti hänet Fjeld hymyillen. Scotland Yardissa sain tietää matkasi syyn, ja nyt näen iltalehdistä, että asia on täydessä käynnissä. Käväisin pikipäinsä Biljaardipalatsissa tervehtimässä vanhoja ystäviäni Curea ja Maquetia. He kertoivat minulle koko jutun. Kolme englantilaista oli tullut sisälle suuren ottelun aikana. He löivät vetoa ja joivat ison kultamitalin kunniaksi. Mutta äkkiä kävi heidän paikkansa hyvin hiljaiseksi. Näytti siltä kuin olisivat he muuttuneet kuvapatsaiksi, ja kun heitä lähemmin tarkastettiin, havaittiin heidät kuolleiksi. Ryhdyttiin henkiinherättämisyrityksiin, mutta turhaan. Sen jälkeen vietiin heidät suoraapäätä Pasteur-laitokseen, jossa tiedettiin Le Rouscin toimittaneen noiden kahden shakkipelaajan ruumiinavauksen.
Vanha professori oli aivan suunniltaan näiden salaperäisten kuolemantapausten vuoksi, mutta ei voinut tälläkään kertaa saada selville mitään. Todettiin samat ilmiöt, kuin ennenkin, samat veritulpat. — —
Burns löi kätensä yhteen.
— Mutta ymmärrätkö tästä kaikesta mitään? kysyi hän.
Fjeld kohautti olkapäitänsä.
— Se on tavattoman mielenkiintoinen tapaus. Luulen, että lähimpinä neljänätoista päivänä saamme sangen paljon tekemistä. Onhan meillä joka tapauksessa johtolanka.
— Mikä sitten?
— Se, että asia koskee miehiä, jotka kuuluvat aivan samaan piiriin. Ystäviäsi Sohosta — kansainvälisen liittouman jäännöksiä. Nuo kolme englantilaista tunnettiin helposti. Minä en heitä tunne, mutta heidän nimensä olivat Leighton, Musgrave ja Carr.