Ja Gwozdilinkin katsoi syrjinkarin ystäväänsä, eikä hänenkään tarkkaavilta silmiltään jäänyt huomaamatta, että Holstshowilla oli vanhat, huonot vaatteet, kuluneet, risaiset housut sekä juhtinahkaiset saappaat…
— Vanhoiksi olemme tulleet, ystävä hyvä! sanoi hän, pakottaen suutansa hymyyn ja ystävällisesti taputtaen Holstshowia olalle.
— Hee! sinulla on kettu korvan takana, ystävä! vastasi hymyillen viisas Holstshow: — et sinä ollenkaan ajattele sitä, toiset tuumat sinulla pyörivät mielessä…
— Kyllä sinä keksit! Mistä sen päätät?…
— Vai ei! Näenhän minä: sinä katsoit ja ajattelit: "penni on arvoa tuollakin!"
— Lakkaa jo, nurkupussi! Olen päinvastoin suuresti iloinen! Näethän siitäkin, — olin juuri aikeessa lähteä pörssiin, vaan jätin sen, saadakseni tunnin-toisen jutella ja haastaa sinun kanssasi.
— Uskon, että ilostuit, ja näenhän minä… Mutta sittenkin olette te, miljoonamiehet, tottuneet tavarata arvostelemaan kankaan näytepäästä — arvaamaan miestä hattuun… No, ja hattu samoinkuin muutkin pukimet ovat jo nukkakuluja… se on tosi…
— Mutta heitähän jo, Terjosha! Jätä ne!… Hoi, kuka siellä? Denis Iwanowitsh! kääntyi Gwozdilin sisään astuvan sihteerin puoleen: — Sanokaa Starikowille, että hän lähtee minun sijastani pörssiin, ja että ottaa Koslowin papereita niin paljon kuin on tarjolla — sekä itämaisia noin kolmenkymmenen tuhannen arvosta. Ja tänne meille käskekää tuoda jotakin kylmää ruokaa… Istu, istu, ystävä! Kas noin — lähemmäksi!… Haastellaanhan…
— Miljoneeri, tuhat soikoon! jatkoi hyväntahtoisesti hymyillen Holstshow katsoen Gwozdilinia silmiin. — Omituista! Pörssissä tekee kauppoja satoihin tuhansiin rupliin! Lähättelee ihmisiä kuin pelinappuloita — se on voima, pahus vieköön!… No, mutta tunnustapa, kun sinulle sanottiin, että siellä on yksi, josta ei pääse eräksi, haluaa nähdä sinua, — niin kai sinä jo varustit uuniluudan minun varalleni?
— Mitä sinä oikein turiset, veli, kuvailet minua joksikin pedoksi! Tuo käy jo sapelle! vastasi Gwozdilin. — Sano sinä ennemmin: missä hotellissa pidät asuntoa? Minä lähetän heti vaunut, käsken ottaa sieltä kapineesi ja tuoda viipymättä tänne. On minulla vanhalle ystävälle tarjota muutakin kuin uuniluuta: täällä on sinulla rauhaista, saat kaikkea passausta mitä tarvitset…