Kyll' olis minullenkin
Siell' ehkä soppinen,
Ja lämmintä ja ruokaa
Köyhänkin lapsellen.
Mut mua äiti armas
Odottaa kodissaan,
Ja paras joulu=ilo
On hänen seurassaan.
Kun äiti tulen laittaa
Nokiseen uunihin
Ja sarvileivän taittaa,—
On joulu meilläkin.
Lapsien elämästä, 1875.
Lyydia Jannsen (Emajöe Oöpik).
EHTOOLLA.
Pihalt' armaalt' laulut kuului,
Nyt ne lepää laulajat,
Siiven alle peittäin päänsä
Pesässään he nukkuvat,
Vielä heinäsirkan ään'
Niityllä soi heleään,—
Lapsen', laskeu siis vaan
Rauhass' aivan nukkumaan.
Pihall' armaat kukkaistertut
Korren päässä nyökkyvät,
Kuunvaloa hengittäin, he
Suloist' unta näkevät.
Nukkuu omenakin puu,
Kukat puussa uneksuu.—
Lapsen', laskeu siis vaan
Rauhass' aivan nukkumaan.
Uni tulee utujäljin,
Katsoo läpi ikkunan,
Katselee, jos vielä lasten
Näkis hereill' olevan.
Kenen valveill' löytää, sen
Laskeuu se luomillen.—
Lapsen', lasken siis vaan
Rauhass' aivan nukkumaan.
Hälläpyörä kevätluk. 1871; Kaikuja Hämeestä 1872.