ISÄNMAAN HAUTAUS.
He kyllä nyt mustaan arkkuun
Sun, kultani, laskivat;
Rukouksen he lukivat sitten
Ja virsiä lauloivat.
Ja haudalle laittivat ristin,
Ja ristihin kaivaten
He nimes piirsivät tarkkaan—
Mua karsaasti katsellen.
Ja minä? Oi, kultan', ei tullut
Mun suustani sanaa nyt,
Ei kyynelpisara heille
Mun huoltani näyttänyt.
Vaan sydämmessäni ristit
Ne ijäti pystyss' on,
Ja surulaulua itkee
Mun rintani rauhaton.
Hälläpyörä kevätluk. 1871; Kaikuja Hämeestä 1872.
VAPAUDEN KUOLLEISTA NOUSEMINEN.
He hautasivat multaan
Vapautes, synnyinmaan',
Vaatettas keskenään he
Jo rupes jakamaan
Ja etikkaa he antoi
Sun juodas, asetit
Sun hautas viereen vahdit:
Näin rauhass' uneksit.
Ja lapses kaukaa tuota
Katsoivat tuskaillen,
Ei ääneensä he käydä
Rohjenneet haudallen,
Sill' lukko vahva pantu
Sen eteen oli nyt,
Ja yö se oli synkkä—
Ei tähtä näkynyt.
Kah!—Elonkoite nousee
Jo hautas vierehen,
Yks enkel' äkist' astuu:
»Nyt nouse ilmoilleni»
Ja hautakivi vierii,
Koi hymyy, välkähtää—
Nuor' vapaus helohelma
Maailmaa tervehtää.