Kotimaamme on tää,
Meille rakkaaksi jää
Mitä on se, mit' oli, mitä vastakin on.
Ja kuin meiss' oma maa
Lemmen nostattaa,
Samoin lempemme maammekin nostakohon!
Kalatyttö, 1869, korjattu painos 1905.
H. G. Andersen.
ZOMBI TEKI SEN.
Seuraa mua taikamaahan,
Jylhäin Pyreneiden taa;
Taiteen raunioita siellä
Mandelkuuset varjostaa.
Lauhasäässä lähteen luona
Laulaa paimen Cid'iään,
Messut raikuu, kellot kaikuu,
Siell' on juhla yhtenään.
Kuva kirkossa Sevillan
On Madonnan puhtahan,
Neitseen kainon, äidin hellän,
Taivahaisen, ihanan.
Mutta värit nuo ken sekas?
Kenpä mointa luoda voi?
Minkä tiedän, sen nyt kerron,
Joutavaa en tarinoi.
Don Murillon tunnetten te,
Espanjan Correggion;
Rikkautta puku hohtaa,
Silmän tuike neron on.
Kesä=aamu oli varhain,
Tavan jälkeen saapuivat
Oppilaat ja tauluns' ääreen
Penssel' kädess' istuivat.