TURVAN PYYTÄJÄ LAPSI.
Salaman ja myrskyn alta
Kyyhky turvaa tarkastaa:
Älä, äiti, uupuvalta
Kiellä silloin satamaa.
Älä! Ota kantelesi,
Kielet sointoon kaiuta,
Oma laps käy polvillesi
Nukkumaan pois huolista.
Sitten tenhovoimaas käytä,
Poista pilvi valoton,
Palavin myös muiskuin näytä,
Sull' ett' äidin sydän on.
Näin kun vihdoin tyyntä rauhaa
Unen henget tarjoovat,
Kiellä ettei rinta pauhaa,
Kiellä tunteet raivoisat.
Kiellä henget luopumasta,
Hetki rauhaa viihdytä,
Kiellä ettei satamasta
Kukkaas huoliin vietetä.
1868.
SYYSKYLVÖ.
Edessäs kylvetty on vainio;
Mies kalpee katsehia multaan lukee.
Hän työns' on tehnyt; orait' aurinko
Jo suutelee ja kastehelmiin pukee.
Mies onnellinen! tää on juhliaan,
Kiitoksen kyynel silmissänsä kiiltää,
Mut lyhyt syyspäiv' on, se lumoo vaan
Ja kipeemmin kuin miekka haavan viiltää.
Minullakin on pieni kylvömaa,
Valolle, hallall' altis sekin ain' on.
Kun päivä paistaa, sekin loiston saa,
Sen päälle halla nostaa huolen painon;
Ma siihen kylvin lemmen siementä,
Päiv' oli kirkas, maata kastoi muiskut,
Vaan lyhyt syyspäiv' on, sen päätteenä
On pakkanen, seurana tuulen tuiskut.