Äitiäs jos konna pilkkaa,
Lapses, veljes orjiks myö,
Sormien lävitse katso,
Niin on työnsä veljen työ.
Ja jos äitis veriin sortuu,
Mitä siitä huoataan,
Sormien lävitse katso,
Kaikki vaihtuu purppuraan.
Sulje silmäs, sulje tuntos,
Nauti itsees, juo ja syö,
Vaan kun vihdoin silmäs avaat,
Saattaa olla synkkä yö.
1870.
MALJA ERÄÄLLE VANHUKSELLE.
Tuoll' ulkon on härmää ja lunta,
Ne peittävät pellot ja haat,
Jo ilmojen laulukunta
On jättänyt meidän maat;
Ei tunnu tuttua kieltä,
Ei riemun aihetta näy,
Vaan myrsky se huokuu sieltä
Ja talvinen tuisku käy.
Mut useinkin talvissäällä
On rintani heltynyt,
Ma tunsin hongan, sen päällä
On härmää ja hyydettä nyt,
Ja hyytehen alla on pinta,
Mi neulasta täynnä on,
Mut neulasten alla on rinta,
Ja rinta on saasteeton.
Ja tätä honkaa ma lemmin,
Ja lemmin sit' ainiaan,
Jos pistää se, tulisemmin
Sen rintaani painan vaan.
Ma tiedän: kun talvi haihtuu,
Ja lintuset palajaa,
Sen neulaset kukkiin vaihtuu,
Valovaattehen honka saa.
Lasi käteen nyt! Yli harjan
Jo kuohuvi vaahto sen,
Lasi käteen nyt! Mehu marjan
Tuo muistoja mielehen,
Ja sieltä me lahjaksi tuomme,
Mitä mieli on löytänyt,
Näin täydestä rinnasta juomme
Ikämiehen muistoa nyt.
Hälläpyörä kevätluk. 1871.