—»Ennen korppikin valkeaksi muuttuu,
Kuin tämä tyttönen poikasehen puuttuu.»
—»Sydämmeni, elämäni sulle ma annan,
Henkeni helmet ma etehesi kannan.»
—»Ennen minä höyhenenä veden alle vaivun,
Ennenkuin kainon pojan sylihin ma taivun.»
Viskeli päätä ja silmä oli tulta,
Ja tuulessa hulmusi kutrien kulta.
* * * * *
Ja aika se vierähti hiljaisin hetkin,
Ja viikot ne kulki ja vuoskaudetkin.
Ne menneet jo muistoja on muinaisuuden,
Ja kainoinen poika se kullan otti uuden.
Ja hääilot pidettihin komeat ja oivat,
Ja valkeat ne loisti ja soitot ne soivat.
Ja kukkaa ja kauneutta hääsali hohti,
Kun poika se tyttönsä vihkisille johti.—
Mut ovensuussa seisoi Marketta neiti
Ja ylpeän katseen hän yli salin heitti.