Ja varsi oli sorja ja silmä oli tulta
Ja harteilla hulmusi kutrien kulta.
Mut silmä paloi oudosti ja liekehti poski
Ja rinta se nousi kuin valtava koski.
Ja vinhasti häätuvan poikki hän viisti
Ja morsiamen hiuksilta seppelehen riisti,
Ja kutrinsa kullan sillä seppelellä peitti,
Ja voiton riemulla hääsalin heitti.—
Mut koleata naurua kuuluvi tieltä,
Ja aamulla mielipuoli löyttihin sieltä.
Liitto 1902.
»HUPSU=MAISTERI».
Pihalla koirat haukkuu,
Ja tanhualta mies
Taloa kohti astuu,
On vieras kukaties:
Kumara häll' on selkä
Ja raskas astunta,
Olalla matkareppu
Ja sauva kourassa.
Ei, outo se ei ollut,
Jo kaukaa tunnettiin
Ja »hupsu=maisteriksi»
Yleiseen mainittiin.
Hän tuli, kättä paiskas,
Ja, eineen saatuaan
Ja levättyään hetken,
Taas läksi matkaamaan.
Kotia häll' ei ollut,
Hän muiden armohon
Vain turvautui ja kiersi
Talosta talohon,
Samainen nuttu yllä,
Kulunut, ohkoinen,
Jos oli kesä, syksy
Tai talvipakkanen.