Kaikuja Hämeestä 1908.
TIETYMÄTTÖMILTÄ TEKOVUOSILTA.
HÄMEEN MALJA.
Ma tiedän seudun armaisen,
Jot' aallot huuhtoo Päijänteen
Ja Näsijärven laineet,
Ja jonka muistot ulottaa
Kaukaisen muinaisuuden taa
Ja kertovat ne maineet,
Joit' uljuus, urhous saavuttaa.
Sen seudun kehtolaps Porthan
Eteemme hengenvoimallaan
Loi Suomen muinaisuuden;
Sen seudun lapsi Arwidsson,
Nuor, innokas ja pelvoton,
Avasi uran uuden,
Jost' alkoi tiemme loistohon.
Eläköön ainian se maa,
Mi moiset miehet kasvattaa,
Ja eläköön sen kansa!
Se oli henki Hämehen,
Sen ihanuus ja toivo sen,
Mi päilyi sielussansa:
Eläköön kansa Hämehen!
1870=luvun alkuvuosilta?
ERÄÄLLE VAINAJALLE.
Vasta sun kukkas silmikostaan puhkes,
Vast' elos aamu ruskoaan loi maalle,
Kun kukan taittoi, päivän peitti pilveen
Armoton kuolo.
Nukkuos rauhaan! Lämmin sull' on vuode:
Rauhaisa, tyyni synnyinmaasi helma
Lapsensa kätkee, peitteheksi kietoo
Vihreän vaipan.