Vihreän vaipan ympärille kietoo,
Silmäsi umpeen hiljaa painaltaapi,
Kunnes sun taasen herättääpi uusi,
Kultainen aamu.
1870=luvulta?
TAITEILIJAN MUISTOLLE.
Työt ei jouda kuolemaan,
Vaikka tekijätkin kaatuu;
Kuihtuu kaunein kukka maan,
Kesken kukoistustaan maatuu,
Aalto hyytyy, honkakin
Murtuu, mutta taiteen luomat
Elää ikiaikoihin,
Niit' ei muuta hetken tuomat.
Toivo uuden kevähän
Syksyyn kylvää lohtuansa;
Taiturin vaikk' elämän
Kuolo katkas, muistostansa,
Hänen töistään, joissa loi
Kevään kauneudet hän ilmiin,
Suomi iloita nyt voi,
Vaikka kyynel kiertää silmiin.
ERÄILLE VASTAVIHITYILLE.
Ulkona on syys, ja halla
Henkää luontoon kylmyyttään,
Mutta tääll' on kevät, täällä
Ilo luopi lämmintään;
Vaan tääll' onkin loistamassa
Taivaan kirkas tulonen,
Joka itse kadotukseen
Luopi muodon tuorehen.
Ilman herra, oudoksuen
Pimeyttä taivaan, maan,
Välähytti valkeaista
Tuliterä=miekallaan,
Maahan laski valkeaisen
Kodin lieteen kytömaan,
Sieltä luomaan valoaan ja
Levittämään lämmintään.
Ja se ikuinen on valo,
Niinkuin lahjat taivahan,
Kaikki muu kun katoaapi,
Se se loistaa ainian;
Pimetköhön kuu ja päivä,
Tähden tuike sammukoon,
Silloin vielä kodin liesi
Valoaan luo pimentoon.
Se se myrskyn pauhatessa
Valkama se tyyni on,
Johon työmies laskeuupi
Päivän töistään lepohon,
Niinkuin päivän riuetessa
Pääskyläinen levähtää,
Katsoo taakseen työnsä alaa,
Riemuitsee ja visertää.