E. L.
I. Kertomusrunoja.
1. Sodan rasituksista.
Rakastettu Rautalampi!
Siitä mä sinua kiitän,
Että tässä täyellisen,
Opin oikian tap'aapi,
Yhyttääpi ymmärryksen
Tässä löytääpi läheltä
Sekä herkut hengelliset,
Että maalliset makeudet,
Mitä mielesi tekeepi.
En ole etäällä käynyt
Hakemassa harjoitusta,
Piisaa kotoinen koulu
Talonpojan tarpeheksi.
Isä ennen A:ta neuvoi,
Ä:tä äitini opetti,
Siihen sain enemmin siitte
Opetella itse vielä,
Jotta jo vähin kykenen,
Voin panna paperin päälle
Kansan kasvavan etehen,
Tulevaisten tunnustella,
Tämän-aikaiset asiat,
Kuinka oli kumma aika,
Suomen kansalle kamala,
Vallan vaihtuissa Venääksi.
Talon vaarit ne vapisi,
Talon muoriset murehti
Kamahteli kansa kaikki,
Kun ne kuulivat sanomat
Maaliskuussa mainittavat,
Siitte silmällä näkivät
Helmikuulla kulkemassa,
Pitkin Suomea sujuvan,
Pitkin maanteitä matavan,
Tutkimattomat tuhannet
Vierasta sotaväkeä,
Kauheilla sotakaluilla.
Saivat siitte huhtikuulla
Olla' seurassa samassa,
Vetämässä vaikiasti,
Ransporttia perässä,
Eikä miehillä evästä,
Eikä heiniä hevoilla;
Sapelia miehet saivat
Hevoisilla hengen vaara.
Siitte lankesi sisälle
Toukokuu se toivottava
Pahemmin pelotteleva
Kun sai kuunnella kotona
Ampumista ankarata,
pidettävän Pieksämä'ellä
Sotaväki suuri kanssa
Otti oikian asunnon,
Esipää Istunmä'ellä,
Toinen pää Toholah'essa.
Siit'ei käyty kirkon luona
Kahden kuukauden sisällä,
Eikä pappia pahaana —
Venäläiset veivät toisen,
Toisen pelko vei pakohon.
Silloin kuollehet kotona
Sel'än saarissa mätäni,
Ettei voinut vie'ä kaikki
Kirkkomä'elle kaukaiselle,
Eikä kaikki ennättänyt
Kun oli kuolo kunnollinen,
Asui tauti ankarampi.