Se oli työnä tervehillä
Että korjata kalua,
Toiset ne toden perästä,
Toiset tyhjästä pel'osta,
Vaikka surkia vahinko
Korjatullenkin kalulle
Tuli maantiellä mahdotoin,
Paikotellen poskissakin.
Saipahan näh'ä sitäkin
Sunnuntaina surkiata
Aivan aamulla varahin,
Ehto puolella eleä
Katsannolla karvahalla
Ilmitulta Istunmä'eltä,
Savua sakeanlaista,
Joka kuohui kartanoista,
Ala taivahan tasauntui.
Silloin siell' on paljon nähty
Kekäleitä kelpolailla,
Kivisalmen kartanoista
Aina asti Hintikkahan,
Kestikievarin talohon.
Katso nyt, tuleva kansa,
Koskas lähdet kirkon luota,
Lasket Laukahan rajahan,
Etkö kylmiä kyliä,
Koske kuolleita metissä,
Näe korkeita kojuja
Tällä matkalla makaavan.
Istu ja itke vähäisen,
Tätä muutosta murehi,
Anna alainen rukous
Jumalalle julkisesti,
Että rauhassa eläisit,
Kunnialla kuolla saisit.
Teille on, tuleva kansa,
Tämä kirja kirjoitettu,
Tämä muisto mainittuna.
Tämä ei kau'aksi käyne
paitsi pitäjän sisälle.
2. Muistojuhlasta.
Tuli taas kynälle kyyti,
Vuoro vuoltulle sulalle,
Halastulle höyhenelle!
Pännä pistetty läkissä
Muistomerkkiä tekeepi
Kansan kasvavan etehen,
Tulevaisten tunnustella,
Juhlan julkisen piosta,
Johon Keisari kehoitti,
Suurivoipa, voimallinen,
Valtias Venäjän maalla.
Kun oli kulunut kaikki,
Lokakuu lopulle käynyt,
Vuonna kun on kirjoitettu,
Tullunna tuhannen päälle
Saatuna sataa kahdeksan,
Siihen seitsemän lisäksi
Toisen kymmenen kulua:
Silloin siunattu solenni,
Juupeljuhla julkisesti
Vietettihin vielä kerran.
Esivalta ensin kaikki,
Herrat oikeuden omaiset,
Sitä suurella ilolla,
Kuuluttivat kunnialla.
Sitä pispatkin pitivät,
Rohvessorit ja rovastit,
Kaikki myöskin kappalaiset,
Kaikki kappelin papitkin,
Apulaiset aivan kaikki
Hengellisellä halulla.
Kutsuivat kokohon ensin
Seurakunnat selkiästi,
Aivan aamusta varahin.
Kaunistivat kirkot vielä
Varsin kynttilän valolla.
Itse päällensä pukivat
Juhlavaattehet valitut;
Siitten astuivat sisälle
Heti Herran huonehesen,
Voimalla varustetulla
Seurakunnalle selitit,
Ilmoittivat ihmisille
Opin oikian menoista,
Jonka tohtori totinen,
Julkinen jumalan pappi,
Luterus lujaksi laitti
Kaupungissa kaukaisessa,
Wittenperissä perusti.
Paljon siitäkin puhuivat,
Kuinka kunnian jumala
Hänen voimalla varusti,
Lahjoitti lavean tiedon
Hengellisissä hänelle;
Pani paljon uskallusta,
Rohkeutta runsahasti,
Yli paavin ylpeyden.
Apulaisen antoi vielä
Melanktonin mainittavan.