Nämät tohti toimellansa
Vastoin paavia puhua,
Sekä Tetselin tekoja,
Niin myös Samsonin samalla,
Jotka oli paavi pannut,
Synnin kaupalle sysännyt:
Rikoksistapa rahoja
Piti paaville tuleman.
Kirja siitte synnin päälle
Piti Tetselin tekemän,
Että vielä edeskinpäin
Saapi synnissä elää.
Monta muuta kauhistusta,
Taikaisiakin tapoja,
Muita munkkien menoja,
Joita ei kynällä jouda
Panemaan paperin päälle
Oppimaton ollenkana,
Kun ei oppinut osanne
Paavin juonia jutella.
Katosi kylistä kirjat
Katosivat kaupungeista,
Ei saatu sitä lukea,
Vähän kuulla kirkossakin,
Eik' ajalla muutamalla
Saanut saarnata kukana
Siinä selvässä valossa,
Jonka Jesus jätti meille.
Vaan koska herätti Herra
Tämän sankarin sy'ämmen,
Josta silloin saarnattihin;
Tämä saatti saarnoillansa
Ristikunnat rikkahiksi,
Antoi raamatut avata,
Laittoi lapsillen osansa,
Kirjat kaunihit kätehen,
Joihin kuitenkin käsitti
Kaikki ankarat asiat.
Siitä on nyt siirtynynnä,
Kulunut sata'a kolme
Ajastaika'a alusta,
Koska tohtori totinen,
Luterus lujasti päätti
Paavin vallasta vapaasti
Saarnata sanan Jumalan;
Jonka opin onnellisen,
Jonka toivotun totuuden
Kohta Kustavi kuningas
Otti vastahan ilolla,
Kahden kansan suosiolla.
Kaarlo siitte kaunihisti,
Isän kuoltua kuningas,
Sää'yt kutsutti kokohon,
Jotka varsin vahvistivat
Lasten lapsien hyväksi
Uuden opin Upsalassa.
Näistä syistä on näkynyt
Kuninkaille kuuluisille
Ruotsin vallassa vapaassa
Juhla julkinen raketa,
Ristityille riemupäivä,
Jonka Jumala sovitti,
Että me elävä kansa
Sadan yhdeksän ajalla
Saimme jo kahdesti kuulla
Juupeljuhlan vietetyksi.
Ei tämä elävä kansa,
Tuskin myös tuleva kansa,
Saanne kuulla kutsuttavan
Juupeljuhlalle kokohon,
Solennille soitettavan.
Asiat on aivan suuret,
Joista puhuman pitäisi;
Vaan on puhe puuttuvainen,
Yksinkertainen yritys.
3. Nuotta-ankkurista.
Soisin Suomeni hyväksi,
Kaupuntini kaunihiksi,
Miehet muutkin verrakseni,
Poikani paremmakseni,
Että kuuluisi kylissä,
Hyvä nimi naapurissa;
Että uusia etuja
Ajateltaisi alati
Talonpojan tarpeheksi
Kansan kaikenkin avuksi.
Viel' on mielessä minulla
Vanhan aikainen asia:
Kun en saanut sauvointani
Luotohon lujasti kiini,
Aalto se ajoi venettä,
Viimein viskasi vihuri
Apajalta aivotulta
Toisen kolmannen kohalle.
Perävaaria pelotti,
Hirvittipä hiienlailla,
Ehkä äänellä isolla
Torui toisessa nenässä,
Itse noitui nostimilla,
Ajalla saman apajan.