Kohta alkoi toinen aika,
Aika aivan toivottava,
Kun rakensi rauhan Herra,
Valta vaihtui Keisarille.
Alkoi kohta Kuopiossa
Kirkon työ jo kiirehesti,
Aivan ahkera rakennus,
Joka kulki kunnialla,
Tosin toimella hyvällä,
Kokonansa korkialle.
Tapulikin viimein taipui,
Että kellotkin kohosi
Sen kirkon kivisen päälle.
Siell'on varressa vasara,
Joka tiimoja takoopi,
Hetken päälle hellittääpi,
Vielä viisarit sivulla,
Tavallisen taulun kanssa
Joka kulmalle kuvattu,
Että kansa köyhempikin,
Niinkuin muutkin matkamiehet
Arvoaisi ajan juoksun.
Sen nyt tietävät tytötkin,
Mitä miehetkin puhuvat,
Kuinka nyt on Kuopiossa
Julkinen jumalan huone.
5. Leppävirran kirkon palosta.
Sanoma Savosta kuului,
Leppävirralta levesi,
Yli Suomen suuri itku,
Vaikia valitusääni,
Koska päivä päälle joutui
Toinen toistakymmenensi
Heinäkuussa heltiässä.
Siell' on pitkänen pitänyt
Vaarallista valkiata,
Eli selvemmin sanottu:
Julkinen Jumalan voima
Salli aivan sammumata
Tulemaan tulikeräsen
Tauvota tapulin päälle
Josta liekkiä levesi,
Ylös ilmahan yleni,
Sulautti suuret kellot,
Maahan malmina sekotti.
Tuo sama tuli Jumalan,
Joka ei sammune sateesta,
Ei kadonne kastehesta,
Kirkon kuuluisan kulutti,
Niinkuin nikkarit sanovat,
Pykymestarit puhuvat,
Ettei puusta pulskempata,
Suurempata Suomen maassa,
Taitavampata tekoa
Ennen nähty eikä kuultu,
Mahtavimmat maalaukset,
Kuvat kaunihit sisällä.
Kyllä saattaapi sanoa,
Sitä kun on silmä nähnyt,
Vaikka ei puhua paljon,
Sitä kun on korva kuullut.
Korva kuitenkin sanoopi,
Toisinansa toimittaapi,
Sitä kun ei silmä nähnyt,
Niinkun niitäkin monia
Tulen tuimia tekoja,
Joit'on toista toisen päälle
Sattunut sa'alla tällä,
Yhdeksällä yrtetyllä,
Tuimia sodan tulia,
Paljon kaupungin paloja,
Jonka ensiste alotti
Kova onni Kokkolassa,
Raahen rankaisi peräti,
Otti Oulun paljahaksi;
Mitä Turkuhun tuleepi,
Suomen suurehen kylähän,
Siitä on puhuttu paljon,
Itseksensä ilmoitettu.
Mikkelin komia kirkko,
Kaunis kirkko Kangasniemen,
Julkinen Kalajo'essa,
Kaunis vielä Kannuksessa,
Kuvitettu kuuluisaksi,
Tuli ukkosen tulesta
Poltetuksi pohjanmaalla.
Monta muutakin kyleä,
Kartanota kaunihinta
Väkivallan valkeasta
Ovat poltetut poroksi.
Emmä uskalla sanoa
Tämän päätöksen perästä,
Että on edellä muita
Kirkkoja ja kaupuntia
Kansan synti kauhiampi
Nämät vaivat valmistanut,
Koston kovemman vetänyt.
Eipä Jesus ennen niitä
Katsonut Kalileassa
Suurimmiksi syntisiksi,
Jerusalemiss' ei sanonut,
Joita piinasi Pilatus,
Pahemmaksi pannut niitä,
Kaikki ne kahdeksantoista,
Kun tappoi Silohan torni.
Kääntymään hän käski muita
Esimerkistä enemmän.
Jos sen tie'ät, tyhmä kansa,
Niin et toisesti tekisi
Turhimpia tuomioita,
Että ansaittu asia,
Oma suuri synnin syynsä,
Veti näihin vehkeisin.
Joka paikass' on pahoja
Vihan alla vielä nytkin.
6. Kertonjoen myllystä.
Sata miestä on sanonut,
Toinen puoli on puhunut
Kerkonjoessa on kelpo mylly,
Juuri julkinen rakennus,
Vasta saatu valmihiksi.
Vuonna kun on kirjoitettu
Ja tullut tuhannen päälle
Saatuna sataa kahdeksan
Kolmeneljättä kohonna,
Silloin vaipui vanha mylly
Väkivallan valkeasta
Kosken pohjalle poroksi.
Miehet mielellä pahalla,
Itkusilmissä isännät
Marraskuulla matkusteli
Käsi taskussa käveli,
Keskustellen keskenänsä:
"Miehet veikkoset, mitenkä
Me nyt mylly saataisihin?
Paljo kansa'a kylällä,
Paljo maata myllytöintä.
Alamylly aina huono,
Niinkun kaikki muutkin myllyt
Näissä seu'uin semmoisia.
Talvi päälle päätymässä,
Tuisku, pakkanen tulossa —
Miehet, mitäs nyt tehä'än?"