Miehet marsi maita myöten,
Toiset juoksi jäitä myöten,
Souti poikki Sonkaria
Katsomaan tätä kalua,
Mikä konsti Koivulassa,
Saatu Sonkarin kylässä:
Seilatessansa selällä
Saavat aikoihin apajan
Syvillä sel'än vesillä,
Kaikilla karin nenillä.
Sepät seurasi perässä
Osoviitan ottamassa.
Pian mahti maahan joutui
Kulkien kylä kylälle,
Pitäjästä pitkin ensin
Rautalammin rannikoita.
Viipymättä Viitasaari,
Kuulusa kalapitäjäs,
Saapi siitä selvän tiedon,
Pian joutui Pielaveelle,
Suonenjoelle sukkelasti,
Kautta Karttulan osasi,
Kuleksella Kuopiohan,
Maaningalle mahtavasti,
Iinsalmehen isosti.
Min'en tie'ä, miss'on laita
Tämän kuulon kulkemassa,
Tilan tie'än, kuss'on alku,
Kosk'on Koivulan pajassa
Rauta kiini kiehutettu,
Rakennettu ankkuriksi,
Sakari Lyytisen sanalla,
Juuri Jussi Häyriseltä;
Se oli pitäjän seppä,
Konstin oppinut osaava.
Kaikki nuoret nuottamiehet!
Viipymättä viinaryyppy
Laittakate Lyytiselle;
Ei se paljo palkinnoksi,
Mahti maksaapi enemmän.
4. Kuopion kirkon rakennuksesta.
Kuopioss' on kuulu kirkko,
Juuri julkinen rakennus,
Komea joka kohalta,
Rautakangilla rakettu
Seinämuurit seisoviksi,
Kivet kaikki kiinnitetty
Kalkkiruukilla kovasti,
Sivutut sileiksi päältä,
Kaikki kalkilla katetut,
Sisusvärkit sievät vielä,
Kaikki kaunista tekoa.
Pitivät puhetta ennen
Partavaarit paljon siitä,
Kuinka tuoll' on Kuopiossa
Juuri huono Herran huone,
Kirkko kehno kau'an ollut,
Vaikk' on maaherran hovina,
Ruunun kassan kaupuntina,
Pulskasti puoli sata'a
Ajastaika'a asunut.
Eipä Karplaani kajonnut,
Kiirehtinyt kirkon työhön,
Eikä Rampselli ruvennut
Uuden temppelin tekohon,
Eikä rohennut rovasti
Akanteri aikanansa
Kirkon korjuusta puhua;
Vasta Valkreeni rovasti
Alotti tämän asian.
Koska ennen aikanansa
Ruotsinvallalla vaelsi
Kuvernyöri Kuopiossa;
Sille Valkreeni valitti,
Kuinka huono Herran huone,
Vanha rau'ennut rakennus
Kuitenkin on Kuopiossa.
Nämät kaikki nähtyänsä
Vastasi vapasukuinen
ja kreivi rehellisesti:
"Ei ole maata miehetöntä,
Kirves on joka kylässä
Pitäjä peräti pitkä,
Virkamiehet vielä siitte
Kaupungissa kaikellaiset,
Vaikka kirkkonne kivestä
Rakennatte raudan kanssa,
Vaikka vaskesta katonkin,
On tei'än oma asia."
Viimein maaherra Vipelius
Vasta Valkreenin avuksi
Tuohon tuumahan rupesi,
Mukautti muutkin herrat,
Kaikki tyyni kaupungissa,
Taivutti talonpojatkin,
Miellytti pitäjän miehet
Emäkirkolla eniste.
Eihän kappelit kajonnut
Tuohon työhön tyytymällä;
Pantihin pakolla siihen,
Esivallan voiman kautta
Elatusta äi'illensä
Maksamahan maan tavalla,
Niinkun laki vanha vaati,
Vanha oikeus opetti.
Asia tuli alulle,
Juuri joutuen jalalle.
Perustuksen pohjan kanssa
Riivin riitingin perästä.
Koska Riivi kohta kuoli,
Mestari meni lepohan,
Pysäyntyi pykäysmahti,
Sota seurasi perästä,
Raukesi tämä rakennus,
Puut ne kaikki poltettihin,
Tehty tellinki katosi
Kaikki kirkon ympäriltä,
Värkit hankitut väsäyntyi,
Miehill' oli muuta työtä.