En pannut paperin päälle
Toisten vanhoja valeita;
Nämät puustavit puhuvat
Sitä kun on silmä nähnyt,
Korva kuullut kunnon miesten
Sanovan samalla lailla.
Kynnys vääriä kylähän:
Käyppä kerran katsomassa,
Onko liikoja lisätty,
Onko viskottu valeita. —
Jos menet sisälle siitä
Puhuttele puhtahasti
Isäntätä itseänsä,
Lautamiestä miehen lailla;
Eli jos emännän löy'ät,
Tokko tointa puuttuneepi,
Eli ryhtää'kö rätinki?
Ei vanha aletta lausu,
Vihamies sitä sanoopi.
Koska kerran kelpo herra,
Miesi oppinut osasi
Tämän kehnon kirjoituksen
Luonnon toimella lukea,
Sanoi suulla julkisella:
"Eipä oikein osannut
Vihta Paavo viisahasti,
Ruveta runon tekohon,
Kun ei arvannut alusta
Panna paraita sanoja;
Kosk' ei kohtuutta ylistä,
Kyllin kiitä raittiuutta.
Raittiuus on rauhan kanta,
Juopuminen julma synti
Joka kansat kaa'uttaapi
Kyllä Suomenki kylässä,
Perin pohjin turmeleepi.
Vaan ei Penttiä petetty,
Viinan kanssa viivytetty,
Ei ole löytty Lyytistämme
Rouvissa rotisemassa,
Eipä saanut Saksan viina,
Eikä emännän tekemä,
Oma Suomen suorittama,
Miestä mielellen pahalle;
Eipä ryypyt reissuvaisten,
Ei käsky keräjämiesten,
Tehnyt tunnon turmiota."
Vähä väärin muuan herra
Aivan aatelis-sukua
Arvasi tämän asian:
Sanoi viinan viettelevän,
Norrin narriksi tekevän,
Väkisekkin viimein vievän
Lukkarin ja lautamiehen,
Siihen virkahan vetävän,
Jota joukot juopuneitten
Toimittelevat todella.
Kuitenkin on korva kuullut,
Sitä myös on silmä nähnyt,
Vielä niissäkin viroissa
Istuvan koko ikänsä
Päällä pettämättömällä —
Ei virka vi'oille veisi,
Jolla mieltä muutoin oisi.
12. Koulumestari Hemlanterille.
Joka lassa lastatahan,
Miessä mielehen tuleepi;
joka piennä pilkatahan,
Vanhana valitteleepi;
Sananlaskut saanen selvät,
Valmistetut vanhemmilta,
Meiltä mielehen otettu,
Sy'ämmehen sylkytetty.
Ei sanat Savosta puutu,
Karjalasta kanteleita
Ei kaikki katolle nouse,
Jotka rappuja ravaavat;
Ei kaikki kapoille pääse,
Jotka pänneä pitävät
Koulussakin korkeassa.
Toiset saavat suuret sarvet,
Toiset pienillä palaavat.
Minä olin orpo poika
Syntynyt Savon rajalla,
Kyntömiehen kartanolla.
Jou'uin juoksevan jälille,
Ainakäyvän askelille,
Perityltä pelloltani,
Matkalle isäni maalta.
Kun ma kynnelle kykenin,
Aloitelin askelille,
Niin suostuin sukuni töille,
Pikkupojaksi panetin.
Juohtui mielehen minulle,
Yhtenä kesässä yönä,
Tottumahan toista kieltä,
Puustavia piirtämähän.
Tuolle nauroi naapuritkin,
Isännätkin irvesteli:
"Tuosta se herra tuleepi,
Aika pappi paukahtaapi." —
Min' en virkkanut mitänä:
Vasta annan vastauksen.
En ole etäällä käynyt
Hakemassa harjoitusta
Suuren kukkaron kululla,
Enkä vanhemman varoja
Kuluttanut koulun kanssa;
Totta tunnen toisen kielen,
pi'än vähin pänneäkin.
Mies olin miesten seassa,
Poika poikain parissa,
Sotajoukossa sopiva,
Miekkaväessä mielen kanssa.
Kerran kersantin kepillä,
Unterupsierin nutulla,
Kauluksessa kallis nauha,
Hopeasta hohtavainen,
Samati sapeli vyöllä
Kävin Kuopion katuja.
Ymmärrän myös ymmärryksen,
Valitun vaksiinikonstin.
Taidan kirjat kiitellä,
Kaikki kansiihin sitoa.
Olenpa otettu vielä,
Kappamieheksi katsottu,
Koko koulumestariksi,
Suuren kirkon suntiaksi,
Rautalammille rakettu.
Kas niin on kapoille tultu,
Niin on leipäni levinnyt,
Sahtituoppini sakonut,
Toisen miehen toivomata,
Vihasuovan sallimata.
Jumalall' on onnen ohjat,
Luojalla lykyn avaimet;
Ei katehen kainalossa,
Pahan suovan sormen päässä.