Kangasniemen karvakulmat,
Entiset ikätoverit,
Haukivuoren harjaparrat,
Muinoset muka-jäsenet!
Minull' ei paha'a mieltä,
Eikä viikkoista viha'a,
Jos on matka markkinoille
Toistekin Toholah'essa,
Käykäte minun kotona,
Maantiessä minun majani.
Tulkate minun tupaani,
Saatte sanoja hyviä;
Käytänehen kammarissa,
Potun kannan kaapistani,
Korkin pullosta kohotan,
Pullon pöy'ältä sivallan,
Sillä maksan muinosia,
Pieniä pilkkasanoja,
Joita kärsin käy'essäni
Haukivuoren harjumaita,
Savon synkeillä selillä.
Ei sanat sanoihin puutu,
Virret veisaten vähene,
Jolla ainehen alotin,
Sillä lauluni lopetan.
13. Tolppari Palmulle.
Kuule, katso, Kalle Palmu,
Jalo tolppari totinen!
Joka annoit aivan suuren,
Seurattavan selkeästi,
Esimerkin markkinoilla.
Tuhat miestä tunnustaapi,
Sata vaimoa sanoopi,
Lapset laulavat sopissa,
Ettei monta markkinoilla
Palmun vertaista kuleksi.
Mont' on miestä markkinoilla,
Monta miestä, monta mieltä,
Paljon konnan koukkuisia,
Vaan on harvalta hyviä,
Hyvän nimen haltioita.
Yksi ystävä vakuuden,
Sekä totuuden toveri,
Kuului puo'issa puhuvan:
"Se on Palmulle paremmin
Hyötynä hyvä nimensä,
Kun olla omistajana
Tuntemattoman tavaran."
Toiset haukkui tolvanaksi,
Perityhmäksi perusti,
Kun ei ollut ymmärrystä
Palmu raukalla paremmin.
Saatua tämän sanoman,
Tämän kumman kuultuansa,
Taskuvarkahat vapisi,
Rosvot rohkeat häpesi,
Metsän vorot voivotteli,
Vettyi silmät veiarien,
Viekas nauroi ja vihelsi.
Kun sen kuuli kunnon herrat,
Kiittelivät Ruotsin kielin,
Sekä Suomeksi sanoivat;
Ettei monta markkinoilla
Kallen kaltaista kävele;
Suotto-herrat ne sohahti:
"Piru olkohon pitäisin
Toisen puolen palkastani,
Elikkä enemmän vielä."
Talonpoika pohjalainen:
Mitäs mahtaisit sanoa,
Jos sen joku toinen miesi
Ylösottanut olisi?
Eipä hiiret hiiskahtaisi,
Pentu haukkuisi perähän.
Vaan se vaka Kalle Palmu,
Jalo Tolppari totinen,
Kysyi kyllä kiiruhusti,
Tievusteli taitavasti
Oikiaa omistajia
Tieltä löydetyn tavaran.
Kun sen kuuli kulkeneeksi,
Heti kohta sai hevoisen,
Jolla jou'utti jälestä.
Tästä siis näh'ään to'ella
Ettei kaikki Suomen kansa,
Eikä lapset Rautalammin,
Viel' oo tuiki turmeltuna,
Tärvättynä kaikki tyyni.
Saattaapi satalu'uissa
Miehen toisenkin tavata,
Rehellisen retkillänsä,
Vaelluksessaan vakavan.
Etten lii'alla lorulla
Virttä pitkäksi venytä,
Lamahuta lauluani,
Päästän virteni välehen,
Annan lopun aikanansa;
Mahdan mainita sanalla
Hänen valtavanhemmasta:
Se oli ukko ulkomaalta,
Kova korpraali sodassa,
Täh'en täy'en miehuutensa
Kah'en kantava ritarin,
Jotka Kalle kaunistaapi,
Poika puhtaana pitääpi.
14. Eerikki Huttuselle.