Kerran kiitti Kainulainen,
Pohjalainen poikiansa
Tavan kaiken taitaviksi,
Tyttöjänsä naitaviksi.
Nyt on saatuna Savosta,
Hyvä huuto Huttusesta,
Suomen pojasta pakina;
Se pystyi pykäystöihin
Rakasti rakennustöitä,
Suostui myöskin summatöihin.
Se sana mesille maisti,
Hunajalle höyrähteli —
Kun se kuului kauemmaksi,
Mainittiin kylä kylältä,
Että on omassa maassa
Mahtimiehet mainittavat,
Jotka jaksavat jalosti
Päälle summan suuremmankin,
Jotka tarkoin tietävätkin
Kuinka tingata tuleepi.
Ettei keppi kesken taitu,
Niinkun muilta muutamilta,
Jotka alkavat asian,
Yrittävät ylpeästi,
Masenevat matkan päälle,
Kaupat kaatuvat kumohon.
Työ kiittää tekiätänsä,
Rakennus rakentajaansa.
Huttusella on toinen hattu,
Toinen haltia hatulla.
Ei kauas kapalla mennä,
Teh'ä työtä tynnörillä,
Eikä riksillä raketa
Kovin kauan kartanota.
Ei päästä pytinnin päälle
Yh'en viikon viettämällä,
Eikä mennä maan sisälle
Aivan paljon astumalla.
Seurakunta Suonenjo'ella
Joss' on Eerikki elänyt,
Kävi kuorissa kokohon,
Keskusteli keskenänsä,
Tievusteli tietäksensä,
Kuka kellarin tekisi
Tämän kirkon tarpeheksi,
Jossa saisi Saksan viina
Suonenjo'ella suojeluksen.
Pieni on pitäjän työksi,
Suuri suntion viraksi,
Summa päälle pantakohon,
Yks' työhön yrittäköhön.
Huttunen hyvin osasi,
Sano summan kohtalaisen,
Johon suostui seurakunta.
Eipä Eerikki ruvennut
Työhön tyhmällä tavalla,
Alkoi työnsä taitavasti,
Teki virkansa visusti,
Aivan lystisti lopetti,
Teki seinät seisovaksi,
Katon kiinitti kivestä,
Pani paadet paikallensa,
Käski syynin käy'ä päälle,
Josta kiitti kirkkoherra,
Vielä vieraskin rovasti,
Sekä kaikki seurakunta,
Itsekkin talon isännät
Palkan väärtiksi panivat.
Vaan ei Eerikki vihastu,
Eikä suutu Suomen poika,
Vaikk' on paitsi palkastansa,
Keltä vuo'en, keltä kaksi,
Ei laske lakia päälle,
Ota ylös oikeutta,
Antaapi ajan kulua,
Tulla aina tuonnemmaksi.
Mikäs miehille tulisi?
Ryöstö päälle ryöpsähtäisi,
Ois se kumma kuulemankin,
Ihme ilmankin olevan.
Vieläpä sanon sanani,
Kaksi vielä vieretyksin:
Eipä vanhemman varalla,
Perityllä peningillä
Ole oppia otettu;
Kohta kun jalalle joutui,
Kykeni kylässä työhön,
Näki jo leviän leivän
Ansiosta annettavan,
Palkan pantavan perästä,
Tuli tuosta työlle into,
Poika tottui toimen tielle,
Pystyypi pykäystöihin
Muurin mutkat ymmärtääpi,
On jo herroilta havaittu,
Hyvin tuttu tuomarilta,
Ettei säitä säikähtele,
Pyri tuiskusta takaisin.
Vieläpä sanon sanani:
Eipä Eerikki ruvennut
Valskin myntin vaihtajaksi,
Niinkun miehet mielettömät,
Jotka kulki kuutamolla,
Kaupan kaihessa tekivät,
Mynttikalut kammarissa,
Lujasta lukon takana
Kuoppakoution kotona,
Kuurttilaisen kartanossa;
Huttunen, hyvän tapanen,
Katsoi ylen kaikki tyyni
Kuurttilaisen kummitukset,
Kuoppakontion kolinat.
Vielä minä miestä kiitän
Kun pysyy pyhät kotona,
Ei hän juokse juhlan alla
Kuleksele kuutamella,
Ei hän käy kyliä myöten
Piikoja pilaamassa,
Eikä seiso seinuksilla,
Outtele oven takana
Sy'än öillä yksinänsä.
15. Jalkaisten veljeksille.