Kerran keskensä isännät,
Talonmiehet taitavasti
Piti pitkältä puhetta,
Pakinata paljoltakin,
Tuolla lukkarin tuvassa,
Herra kanttorin kotona,
Kuinka Jalkaiset jalosti
Avo silminsä asuvat.
Täm' on suku Suonenjo'ella,
Juuri juurtunut jaloksi,
Onni oikeassa kä'essä,
Toimi toisessa kä'essä,
Onnen ohjat olkapäissä,
Hyvä kartano kotona,
Nimi kuuluisa kylissä,
Housuissa hopeakello,
Pöy'ällä leveä leipä,
Potussa punanen viina
Isännällä itsellänsä.
Povessa punanen nahka,
Joka kaupat kannattaapi,
Summat suuretkin väliste.
Tokko tie'ät Tiilestetti,
Samoin myös Sahalan herra,
Onko Jalkaiset jaloja,
Suomen pojat sukkelia?
Mitä veljekset vetääpi,
Kestävätkö lapsen leikin?
Nämät kirjoitin kotona
Ja panin paperin päälle.
Lu'in kerran luikuttelin
Tätä pilkkarin pihalla,
Kaehtivan kartanolla,
Sama mies sanoi minulle:
Elä vielä virttä laula,
Vielä on asia auki,
Jalkaisista jatkamata,
Mull' on entistä äkeä,
Minä soisin mielelläni,
Jos se jäisi maksamata.
Tämän kaehtivan katalan
Kaikki tietävät tytötkin
Pitäjäksi tyhjän tuuman,
Mutta jollaiset jalosti
Vältti kaiken väärän myntin,
Hauta-Pekan halvan pankon,
Maksoi myntillä hyvällä,
Maksoivat ja jaksoivatkin,
Kestivät kun kelpomiehet
Osti konnun onneksensa.
16. Kamreeri Forsteenille.
Yksi mull' on muistossani
Vielä viimeinen asia,
Pantava paperin päälle
Parikunnan kunniasta,
Armosta aviosää'yn,
Jonka Aatami alotti
Emäntänsä Eevan kanssa.
Siihen suuret siunaukset
Ovat luojalta luvatut,
Jotka siinä siivon kanssa
Elinkautensa elävät.
Vaan nämät asiat vanhat
Sivu sillähän menemme,
Koska on asia uusi
Mei'än korville kohonnut.
Sillä eipä ennen vielä
Ole kuultu kultahäitä,
Haastettu hopiahäistä
Rautalammin rannikoilla,
Vaan nyt on valittu herra,
Miesi armossa oleva
Esimerkin ensimmäisen
Tämän kunnian kuvaksi
Näyttänynnä näillä mailla
Seurakunnan kuultavissa,
Vanha herra vallesmanni
Kunnialta Kammareeri,
Joka ennätti elä'ä
I'än korkean kohalle,
Rouvan kanssa kaunihisti,
Ilman puolen puuttumata
Ajastaika'a alusta
Viisikymmenen visusti.
Täm' oli ukko uskollinen,
Ruunun toimessa totinen,
Kyllä vaelsi viisahasti,
Teki paljon palvelusta,
Ruotsin ruunun hallitessa,
Vietti aikansa virassa,
Saatti poikansa samate
Opin oikian osihin,
Tiedon suurihin tiloihin;
Siinä tyttäret sivussa
Kasvatteli kaikkityyni,
Seurassa totisen toimen,
Ymmärryksen ystäviksi.
Niitä vissit virkamiehet
Ovat siitte ottanunna
Alkamaan aviotietä,
Niistä toimet toimelliset
Ovat ilmahan itännä,
Iloksi ison isänsä,
Suuren äi'in suosijoksi.
Ei saata sanoa tuota,
Ettei se elämän laita,
Ja se kunnian kumaus
Olisi opiksi muille
Parikunnille pahoille,
Jotka alkavat asian
Perin toisella tavalla;
Elävät erimajoissa,
Toruvat ja tappelevat,
Laimi lyövät lasten koulun,
Opetuksen unhottavat,
Eikä tyyvy toisiinsa.
Kuinkas siitte kultahäitä
Toiste toivoa pitäisi?
Siivolliset Suomalaiset!
Antakaa tämä asia
Aina arvossa pysyä;
Ehkä ei monen elämä
Saavuta sitä sama'a.
Sanat paljo puuttuvaiset
Kiirehesti kirjoitettu,
Lyhykäisesti lykätty
Vanhan Forsteenin varaksi,
Kunniaksi kultahäi'en,
Vallesmannin maineheksi.