Seurakunta Suonenjo'ella!
Anna kaikki anteheksi
Tämä miehelle minulle,
Jos olen pahoin puhunna,
Oman sää'yn suututtanut!
Elä kanna katkerata,
Pi'ä pitkältä viha'a!
Ei satu sanat sinuhun,
Joka kul'et kunnialla,
Ostat oikeilla rahoilla,
Jaksat myntillä hyvällä,
Laillisesti laitetulla
Jos joku opin vi'aksi
Asiata arvoaisi,
Sepä pettyisi peräti,
Luikahtuisi luulossansa;
Ei ole opissa syytä,
Syy opin omistajissa.
Minä tie'än miestä monta
Seurakunnassa samassa,
Niinkun maassa muu'allakin,
Jok' on ehtinyt etemmä
Kulkea opin kujilla,
Kun ne miehet mainittavat;
Vaan ei ole ollenkana
Mielinynnä milloinkana,
Mennä myntillä pahalla,
Peiaellen pettämähän
Miestä missänä tilassa.
Haittana on kyyryhammas
Hyvän hampahan sivussa:
Väärä mies on moitittava
Seurakunnankin seassa.
Tästäpä tämäkin seikka
Tuli mielehen minulle,
Kun ma kuulin itkemällä
Valittavan vanhan rengin
Seteliä semmoisia
Pannun palkaksi hänelle,
Vuoden päähän päästyänsä,
Ajastajan ahkerasti
Oltuansa orjan työssä.
20. Karttulan kirkosta.
Yks' on mielessä minulla
Vanhanaikainen asia,
Kauan piilossa pysynyt:
Antanenko vielä ilmi?
Oli aamu uuden joulun
Ennen Sittingin eläissä,
Kun ma kävin Karttulassa,
Siellä Sittingin talossa.
Tuolla tuttu kauppamiesi,
Papin poika Kannuksesta,
Oli aamuna samana
Silloin Sittingin salissa.
Herrat ruotsia rupesi
Keskenänsä kelpolailla
Syyvessänsä syytämähän.
Kahen miehen rengin kanssa
Oven pielessä olimme.
Minä en mitänä tiennyt,
Mitä herrat haastoi silloin;
Tuota kuitenni kysäsin
Rengiltä rehellisesti,
Mitä herrat haastelivat.
Se tuon selvitti minulle,
Sitä Sittingin sanovan,
Porisevan porvarille,
Kuinka huono herran huone,
Halpa rau'ennut rakennus,
Kellojalat kelvottomat
Karttulass' on kauan ollut.
Porki, porvari, sanoopi:
"On tei'än oma vikanne,
Kun etten kuria anna.
Sekanen on seurakunta,
Se se paljon seisottaapi
Yhteisen asian tointa."
Sanoi siihen kirkkoherra:
"Eipä miehet milloinkana
Keskustele keskenänsä,
Puhu puolella sanalla,
Että kirkko kiirehesti
Kohta korjattaa pitäisi,
Vaikk' on lattia lamassa,
Sisusvärkit vässällänsä,
Katto kaikki sammalissa.
On sitä minulla siinä
Ehkäpä elinajaksi,
Eipä taida ollakkana
Miestä pitkäistä minussa;
Sairaus on sangen pitkä,
Kaiken talvinen tavannut,
Etten kirkkohon kyennä.
Nyt mä sinne mielin mennä,
Ehkä saatan saarnatakkin."