Hevosella kirkkoherra
Lasketti lahden ylite,
Hohfreeni minua hoihki
Käy'ä kautta kammarinsa,
Antoi siellä aika ryypyn,
Rupesi minun rekeeni.
Lau'astiin lahden ylite
Kirkon puolle kiirehesti,
Siitte kirkkohon sisälle.
Siellä Sittingi selitti,
Antoi armot uuden vuoden,
Otti salmista sanatkin
Eniste esipuheeksi,
Juuri voimasta Jumalan.
Pääsin penkkihin minäkin,
Istuin vieressä isännän,
Antti Karttusen keralla.
Penkit ne porahtelivat,
Laudat ne lavahtelivat
Penkin reunoista peräti
(Valetta vähän lisäksi)
Eihän monta maahan puonnut.
Minä puhun puolestani,
Ja panen pari sana'a:
Taitavat talon isännät
Kaiketikkin Karttulassa,
Niinkun maassa muuallakin,
Taitavat ja tahtovatkin
Mahin maallansa piteä
Kaunistella kartanonsa.
Mikä lie nyt liika mutka,
Ett' on yhteinen asia
Tau'onnut takapajulle.
Kuuluvat sitä sanovan,
Väliste vähän puhuvan:
Kirkko oisi korjattava,
Oisi kello ostettava,
Oisi tehtävä tapuli,
Jos nyt rikkahat rupeisi,
Köyhät kiljuen perässä.
Liekkö totta, vai valetta,
Hukka tienneepi totuu'en.
Kerran yksi kerjupoika
Kävi sieltä Karttulasta,
Puhui pulskia puheita,
Sanoi paksuja sanoja:
Olla kirkko mikä olla
Päältä katsoen katala,
Siellä Sirenius sisällä
Päästääpi aika porakan,
Ja kun Mäkliini meneepi
Saarnastuolille tuleepi,
Ei silloin sanoja puutu,
Kun ois kuuliat paremmat.
Sen nyt tietävät tytötkin,
Mitä pojatkin puhuvat,
Karttulass' on kehno kirkko,
Halpa, rauennut rakennus.
21. Hevosen kuolioksi ajosta.
Vieras vitsalta tuleepi,
Kestikievari kysyypi:
Mihinkä menossa miehet,
Kunne herrat kulkemassa?
Onko käypä ruunun käsky,
Vai onko oma asia?
"Pankate paras hevonen,
Antakate aika ruuna;
Ei kestä keväinen varsa,
Kukas tammoja takaisi?"
Siitte tielle tultuansa
Jopa naukui nahkasiima
Varustettu varren päähän,
Jolla ruunat ruoskitahan,
Orihit opetetahan,
Tammat teh'ään taitaviksi.
Hollimiehet haastoi silloin:
"Onko luojalta luvattu,
Esivallalta vapaus
Kulkea sillä kurilla?
Mitäs Jaakoppi Juteini,
Herra Sihteeri sanoopi
Pirun pilkkoja puhuvan,
Viiksarin viheltelevän?
Mik' on mahti maalimassa
Varsin taipunut tavaksi,
Ettei huoli huonot herrat,
Jos hetken hevonen seisoi
Talvisella tantereella,
Eli heinähelle heillä
Paarman aikana parassa?
Itse suutansa sukivat,
Vielä viipyvät sisällä,
Viimein viskaaksen rekeensä,
Eli käyvät kärryihinsä,
Kyllä se kylän välillä,
Maksetahan matkan päällä,
Naukumalla nahkasiiman,
Ongen siiman oikomalla
Kunnon kutsarin käsissä."
Kettu koiralta kysyypi:
"Kumpi kuolema parempi,
Kumpi helpompi hevolle:
Tuoko koivunen kurikka,
Vaiko piiska pitkäsiima?"
Koira vastaapi ketulle:
"Yhtä se sulle tekeepi,
Kuoli se kummin tahansa,
Kosk' ei tuosta korpit huoli,
Saa se silmän kummaltakin."
Ei sanat Savosta puutu,
Ei Savo sanoihin suutu.
Talonpoika tappoi tamman
Sill' oil koivunen kurikka;
Herralta hevonen kuoli
Nahkasiiman naukumalla,
Kulkemalla kuuden virstan.
Vähänkös väliste saavat
Hollimiehet hoijakkata?
Niskatalkkunat tapaavat,
Kun ne kuskiksi rupeevat,
Ottelevat ohjaksia.
Silloin kulki kumma herra,
Se pyys' ongella oritta:
Sai se ongella orihin,
Orihin ja oivallisen,
Eikä tarvinnut täkyä.