Pojat portilla puhuivat,
Kartanolla kalkuttivat:
Ei hyvä hyl'yksi jou'a,
Vaikka on vahinko tullut,
Kaikki korjata pitääpi,
Mikä kelpaapi kaluksi,
Nahka nylkeä sel'ästä,
Siitä suutari tekeepi
Kauppakengät kelvolliset,
Jotka ostaapi ajaja
Kestingissä käy'äksensä,
Saisipa samati vielä
Satul'maakari satulan,
Elikkä oriillen ohjat,
Taikka päitet tamman päähän
Kampamiehelle kaviat,
Harjajouhet jouhikkaiksi.
Hännästä hyvän tekivät
Muinoin ukkomustalaiset
Ongen siiman oivallisen,
Avullisen ahvennuoran;
Rasva laukun voiteheksi,
Vuokkiniemen vutjanoille,
Lihan saavat linnut syy'ä,
Koira karvat päästä vie'ä,
Maksa ja keuh'ot ketulle,
Suolet surmaksi susille,
Luista ei mitään lukua.
22. Papin ja lukkarin saatavista.
Kerran yksi loisi vaimo
Näki pilan Pieksämä'ellä,
Suonenjo'ella suuren kumman,
Kun on sattui saapuville,
Koska maksettiin papille,
Saarnamiehen saatavia:
Leipä paimenen kakuksi,
Voita kuitenkin kupissa
Vähintä tiaisen verta,
Villa varpusen kokonen,
Eikä lintua lisäksi.
Sama vaimo sattui vielä
Vanhan kanttorin kotihin,
Koska pohjilta palasi:
Sen oil tullessa tupahan
Käissä lampahan käpälä
Eikä toista toistaseksi.
Sama vaimo sanoi tuossa:
"Missä lihat, missä linnut,
Missä ne leveät leivät,
Kussa ne parahat paistit? —
Eipä missänä mitänä,
Ei pahoin pölähtävätä."
Pian pantaman pitäisi
Vuohi jospa vuo'eksikin
Suonenjo'elle lukkariksi
Se ehkä heinillä eläisi,
Määkisi havuilla männyn;
Ei pitäis mokoman miehen
Omin ruokinsa oleman,
Rannalla rasvattomalla
Virren päätä päästämässä.
23. Ketunpoikain elättämisestä.
Kerran kettu miestä neuvoi,
Metsän otsina opetti:
"Minä luojani luvalla,
Tekiäni tuomiolla,
Laitoin pienoisen pesäni,
Majani matalanlaisen,
Kaivoin tuonne kankahasen,
Vaaran rintahan varustin."
Siinä siittelin sukuni,
Kasvattelin kaltaiseni,
Siinä vatsani vajensin,
Sokiana synnyttelin
Ruskiat revon näköset,
Metsän piskat pikkuruiset.
Sinä kannoit silmitönnä
Minun poikani polosen,
Näkemähän nälkäpäivät,
Kitu-viikot viettämähän,
Kaukana emon ko'ista,
Pesän pienoisen periltä.