Suku musta Mustalaisen
Kansa laiska, kiertolainen,
Jolla on se outo kieli,
Kansan kaiken tuntematon,
Jot' ei kouluissa kysytä,
Oppihuoneissa osata;
Sitä äänellä isolla
Aivan pulskasti puhuvat,
Röyhkeästi röykyttyvät.
Suku musta Mustalaisen,
Kansa työtön, kulkevainen,
Jok' ei kylvä, eikä kynnä,
Eikä niitä, eikä laita,
Leivän syö kun lemmon koira,
Pitääpi palat paremmat,
Kun se vanha vaivan-nähnyt,
Joka vääntääpi väkehen,
Työtä työntääpi hikehen.
Kun on mailla Mustalainen,
On vaolla vartaita,
Kun on Tattari talossa,
On valehet vallan päällä;
Ruoska tullessa tupahan,
Kalu julma kainalossa
Varsin tappelun varalla.
Mitäs äijä äyhkäseepi?
Hevoselle heinät ensin.
Akka, mitäs se sanoopi?
Siitäkö sialle ruoka,
Piimäpytyt itsellensä,
Lihat leivät lapsillensa;
Siitä villat viimeiseksi,
Pellavatkin päälle vielä.
Siin' on ensin siunaukset,
Loh'ulliset loilotukset,
Kirouskin kiirehesti,
Kun ei käyne mieltä myöten.
Suku musta Mustalaisen,
Kansa laiska, kiertolainen:
Miehet on mitättömiä,
Akat on avuttomia.
Mikä miehistä parahin,
Kutsutaan se kuohariksi,
Sanotahan salvuriksi:
Mutt' ei miestä millonkana
Muuhun ollut ollenkana
Tässä laiskassa lajissa,
Koko konnassa su'ussa.
Muuan akka Mustalainen,
Koska kortilla povaapi,
Talonpojan tyttärille,
Ennustaa hyvän elämän,
Naima-onnen oivallisen,
Saapi niiltä suuret palkat;
Se on akoista apua.
Kysyppä kylän ukoilta,
Mist' on muona Mustalaisen,
Mistä kaikki vaatevärkki,
Koreutensa kotosin?
Heill' on kyllä herrasnuttu,
Mutt' on mustalaiskujeita;
Heill' on paita palttinasta,
Vaan on alla narrin nahka;
Heill' on vielä herrashuivi,
Vaikk' on kohta korpin kaula,
Korpin kieli, korpin mieli,
Kokonansa korpin luonto,
Noitumahan, raikumahan,
Omin luvin ottamahan.
Suku suuri Mustalaisen
Siev' on kyllä siittämässä,
Nuorra naimahan nopea.
Kuret niitä kuuluttavat,
Siitt' on viidassa vihitty,
Vaipan alla vahvistettu,
Yksi ensin, toinen siitte,
Mikä milloin, kuka kulloin
Vaihtokaupoissa valittu.
Ihme on ikäni ollut,
Minun kumma mielestäni,
Kuinka kau'an kansakunta,
Esivalta voimallinen
Sietääpi sitä sukua —
Miehiä mitättömiä,
Akkoja avuttomia —
Kulkemassa, kiertämässä,
Puistamassa, paistamassa,
Viemässä, varastamassa,
Omin käsin ottamassa;
Ettei kiellä kiertämästä,
Neuvo niille muuta työtä,
Opeta oja-ukoiksi,
Sotamiehiksi sovita.
26. Maaningan papista.