Onkos kuultu kummenpata,
Maalimassa mainittuna,
Pappia pahantavaista,
Luvatonta lukkaria,
Kun on Kuopion sisällä,
Maaningalla mainittavat,
Joill' on tavat taidottomat,
Lakimiesten laitettavat,
Seurakunnalta sanottu,
Keksittynä kehnommaksi:
Paha on näh'ä näkevän,
Paha kuulta kuulevankin
Askareita aikamiesten,
Virkamiesten miettehiä.
Saatana on siansa saanut,
Juutas julkisen elannon,
Sielun paimenet pilanna,
Syntihin syvälle syösnyt,
Huoruutehen haikiahan,
Jonka itse ilmi annoit.
Riidan nostit riettahimman,
Keskenänsä kelvottoman,
Pahat sielun palveliat,
Josta oli oikeudelle
Tekemistä, tutkimista,
Koko vuosi kohdastansa,
Toinen puoli toista vielä,
Vaikk'ei pitkiä väliä
Yhtä kuukautta kulunut,
Kun asia urillehan
Tuli oikeuden etehen,
Lukkarin luvaton leikki,
Papin huoraus hävitön.
Satakunnin kulki siihen
Totuutta to'istamahan,
Salaisuutta saattamahan,
Julki töitä tuottamahan.
Laihtui siellä lahnan purstot,
Si'an kinkut sitkistyivät,
Vähenivät voirasiat,
Ruunun miehet ruuvan söivät,
Kalakukot kaivelivat;
Viinapotut pohjillensa
Oikeutta outettaissa,
Riidan jatko riettahampi
Särki mieltä virkamiesten.
Tuli ilmi ilkeydet
Koiruudet kovin yleni,
Papinkin pahat elämät.
Murhe tuotti mustat päivät,
Huoli haikean elämän.
Pappi tuo pahantapainen
Luuli virkansa vajovan,
Alenevan ansionsa,
Sylen siimoa sivalsi,
Köyttä kolmet kyynärätä,
Jota oksahan osotti
Aivan täy'en tunnon kanssa.
Niin oli hulluna hävitön,
Varsin vaivata vi'assa,
Viratonna viipyi vuoden,
Pahuutensa palkkioksi,
Töiden tyhmien kuriksi.
Ei se saata suuruksella
Itseään ylöspitä'ä,
Jok'ei naura narrin töille,
Papin joukolle pajata;
Vaikk'ei ole se asia
Naurun kanssa katseltava,
Kun on kappa kauluksesta
Naulassa nakottamassa;
Leipäpytty pyllyllänsä,
Oluttuopit vettä täynnä,
Kannut kaljan jäänöksiä,
Rästikirjat kiini pantu,
Risti rinnasta otettu,
Reki kaatunut kumohon,
Kinoksissa kirkkoreisut,
Sakastihin suuri salpa,
Lupa on leivättä elä'ä,
Valta syö'ä särpimettä.
Toinen mies se toimittaapi
Asioita alttarilla;
Pappi katsoopi kanoja,
Kirkherra kiven kolosta.
Apulaiset, aika miehet,
Syövät leivän lystiksensä,
Palkan ottavat perästä,
Kävellessä kappalaisen,
Viratonna viipyessä,
Jutellessa juttujansa.
Kunpa saivat kerran kuulla
Opin oikian sanoja,
Silloin seisoi seurakunta,
Ihanasti istukseli
Pahat Maaningan pakanat
Alallansa saarnan ajat.
Apulaiset, aika miehet,
Kun ne astui alttarille,
Helähteli herranhuone;
Saarna oli sitä parempi,
Kaikin kuulta kaunihimpi.
Vielä nytkin viisahammat
Pienet lapset laulelevat,
Kilvan kiitosta jakavat,
Ikimuistossa pitävät,
Kun ne kuulit kunnon saarnat,
Vuosikauden kaunihisti.
Silloin tunsi tuhmemmatkin,
Mitä ilmi annettiin,
Saarnassa selitettihin;
Nyt on istua ikävä,
Alallansa saarnan ajat,
Kun ei kuule kumminkana,
Ihmisparat ilmoitusta
Evankeliumin opista.
Sanapuolt' on saarna kaikki,
Puhe varsin vaivaloista,
Ei sitä tunne tuhma kansa,
Yksipäiset ymmärtele.
Jonka tähden joukkokunta
Humalassa huutelevat,
Kiivastellen kirkkomä'ellä,
Kaksin kauppoja tekevät;
Pienet pojat piippu kä'essä
Vesakossa väittelevät,
Perän suuhunsa panevat,
Kareksia kaivelevat.