Minä outo, äkkinäinen,
Niinkun muutkin muukalaiset,
Oven pielehen pysäytyn
Käytöksiä katsomahan,
Kuinka julmat juutalaiset,
Papin pojat paskahännät,
Ihmisistä ilkeimmät
Marsivat majuorin lailla,
Hemmin lailla hölkyttivät,
Niinkun muutkin mustalaiset.
Lauloit kanssa loilottelit,
Niinkun su'et soitimessa.
Pillit oli kun piiskavarret,
Mustalaisen ruunan ruoska,
Oton oikea opetus.
Vielä niill' on virka suuri
Kun ne koiria kokoovat,
Hiiren syöjät hirttelevät,
Teilit valmiiksi tekevät,
Joihin kissat kiinittävät,
Koirat kynsistä vetävät,
Särpimeksi säästelevät.
Hyvä on hylky tarpeessa,
Heittiö hätä varana.
Kaikki ne ruu'aksi rupeevat,
Pappilassa paistetahan,
Kun on kuorehet märännä,
Kiiskin kalat katkeraksi,
Ruoko virran vieremillä
Heittiöksi heitettynä.
Niitä Kalle kahven kanssa
Pyyteleepi paistiksensa.
Kallen kä'ess on kahvipannu,
Oota antaapi enissä
Ruman rau'an Ruokoveellä
Rokkajauhosta ryätyn,
Soturiksi suolapalli.
Ranssi vakkoja vetääpi,
Seisoi säkki kainalossa,
Johon kutsui kuoreheita,
Kiiskin poikia kivoitti.
Aaroni enissä antoi
Säkin täy'en särpimeksi,
Tahi paistiksi papille.
Vielä Kalle vaikuttaapi:
"Kovin nyt kahveni meneepi,
Rokkaruoka runsahasti.
Pistä Pietari liseä,
Katso vielä Karhunenkin,
Nälkä ompi nähtävästi,
Särpimestä suuri puutos,
Keittoruu'asta kovempi.
Juhla ompi joutumassa,
Hetikohta helluntaki;
Anna veikkonen apua.
Eipä sitä evästä jäänyt
Paljon suuhun pantavata,
Kissan kuivatut nivuset,
Lauta-Husson koiran kylki,
Ratikaisen leivän loppu,
Räkänenän rieskan kanta,
Voita viimeinen vipale,
Taisi olla tiaisen verta.
Viina loppui varsin kaikki,
Olutta ei ou ollenkana."
Hätä saattoi haihtumahan,
Kellarihin kertymähän,
Tuomarin tukon sisälle,
Yöllä aivan yksinänsä,
Luvata lukon sisällen,
Salvan taakse suuri paatos.
Olisi ottanut apua,
Varsin varkahan tavalla
Herkkuruu'at helluntaiksi,
Sunnuntaiksi suuruspullon.
Alpiini asian tunsi,
Kuuli riskehen rasian,
Putelista pulputuksen,
Kellarista kehnot tuumat.
Huudon nosti huikeasti:
"Tuokaten minullen miekka,
Jolla rosvot rohkeasti
Kartanosta karkottaisin."
Otti lyh'in oivallisen,
Lasiseinän selkeämmän,
Valkean nä'ön varaksi.
Kallen halsissa havaihti,
Keksi narrin kellarissa.
Silmät katsoopi sikana,
Alahalla arveleepi,
Nenä kengän kantapäissä.
Alpiini sanoi samassa:
"Ompa sulla oiva reisut,
Askarehet aivan vissit,
Kulet toisin kuoporoihin,
Luvata lukon sisälle.
Tavaton on tutentille,
Mah'oton magisterille,
Koulun käyneelle kovempi.
Filosohvia ei suvata
Olla yöllä yksinänsä
Luvata lukon takana."
Kyllä Kalle kärttämässä
Monen moitti mustilaisen,
Haakerinkin haastamassa,
Jätti akkoineen jälelle.
Se on varsin vaikiata,
Nytkin kuulla kummempata,
Kun se painui polvillensa,
Alas maahan ahkerasti.
Antoi aivan ainoankin
Rukouksen runsahasti,
Kumarteli, kunnioitti
Puolen tunnin polvillansa.
Huuto kuului Hussolassa,
Saaresta sanoma kumma:
Koira on kuollut kunniatta,
Ammuttuna aivun kautta,
Joka on Kallen kainalossa,
Penuherran reen perässä,
Kurjan kulkiissa kotia.
Koiran kinkku kirstun alla,
Kirstu täynnä kissan päitä,
Kattia kapusäkissä,
Kuoreheita kukkarossa,
Jotka tuopi tuomisiksi,
Salin pöy'älle paneepi.
Ranssi on vielä vikkelämpi:
Kun se Ouluhun osasi,
Kulki suolakaupungissa,
Turkit tuopi tullessansa,
Mustapuuhkan Pohjanmaalta,
Kainuhusta karvapelsin,
Nahkavaattehen varasti.
Vielä syöpi viilipytyt,
Maksamatta maitokannut.
Koko Kainuhu valitti,
Hulikoita huutelivat,
Mainitsivat maitojansa
Papin pojalta perästä.