Kerran katsoin katkerasti,
Äkkäsin yh'en asian,
Tunsin varsin tuhmimmaksi,
Ilkeäksi ihmetyöksi,
Kuinka Kalle kauhiasti,
Istui miesi ilkeämpi,
Alttarai'allen asettui.
Saarna ajan aika narri
Istui paikalla pyhällä,
Kopeasti korkealla.
Tupakissa oli turvan seutu,
Karetsissa kasvot kaikki,
Viinapottu oli povessa,
Lasi-pullo lakkarissa. —
Ei ole se istuin ilkiöitten,
Eikä tuoli tupakka-Jussin!
Vielä minä vihastuin siitä,
Kun ne laittoi laulamahan,
Panivat pyhälle työlle
Luvattomat lukkariksi,
Parkumahan paskahousut,
Kissan syöjän kiljumahan,
Kunniahan koiravouvin.
Vaan ei oo kumma kunniaksi,
Jok' on kaikki koulut käynyt,
Opin oikian hakenna.
Magisteri on mah'oton,
Filosohvi suuri viisas,
Käynyt kaikki koiran konstit,
Akatemiat asunna,
Tavinniemen tallin alla,
Tahi tallitunkiolla,
Peräniemellä peh'ussa,
Uunin päällä oivallisen,
Kyökin piisillä paremman.
Vielä sanon viimeiseksi,
Sanan puolen pulskiasti,
Tahi kaksi kaunistusta.
Paljo on tehnyt pappilassa,
Rakentanut raskahasti
Seurakunta surkeasti:
Seinät suuret seisomahan,
Jotk' on kaikki kaatununna,
Rakennukset rau'ennunna.
Nyt on tehty toiset seinät
Paljon ennistä paremmat,
Pytingit papin varalle,
Kun oisi kunnolleen pitäjä,
Hallitsia huonehien.
Ei la'asta lattioita,
Siivota salin sisusta,
Kammaria kaunistella,
Vahingossa viikon päästä.
Pesust' on peräti laiskat,
Kerran vuossa, kerran kuussa,
Joulukuussa kuuluisassa.
Lattiall' on lapsen paskat,
Kanan paskat kaapin päällä,
Syöttöporsahat sisällä,
Tinakooli koiran e'essä,
Posliinit porsaan jal'oissa.
Kun se rouva lapsen saapi,
Tahi siittäpi sikiön,
Likasia on raukan rievut,
Ryökäleitä rievut kaikki,
Kovia kun koskuttormi,
Tahi talon säkkivaate.
Ei niitä kestä kehno ruumis,
Iho nuori itkeväisen.
Huuto huikea tuleepi,
Valitukset vaikiaksi.
Elä suutu seurakunta,
Vielä nytkänä vihastu,
Jos minä sanan sanoisin,
Vielä virteni lisäksi.
Papin poi'sta pahoista,
Maaningassa mainitussa.
Ei niitä keisari kehoita,
Eikä huoli hovirätti,
Pispat pilkkana pitävät,
Poies viskovat virasta,
Sotaherrat heittiöiksi,
Antoi apsietin käteen,
Kirjottivat kiirehesti,
Harmahan paperin päälle;
Kun ei ole opin ottajata,
Toimitusten täyttäjätä,
Papin poi'ssa pahoissa,
Vaikk' on kasvot kaunihimmat,
Miehen mitta mieltä vailla;
Josta muistan muutamiksi
Sananlaskun suomalaisen:
Kanna vettä kaivohosi,
Lainehia lähtehesen,
Ei se pysy polvenansa,
Istu ilmoissa ikänä:
Ei mieltä mitalla saaha,
Panemalla päähän panna.
Nekin virkahan viruvat,
Toimituksihin tulevat,
Joihen ei ou isästä iloa,
Eikä auta äi'in armot,
Syntyjänsä suomalaiset,
Oppimattomat olevat:
Kopeikan kylästä saavat,
Leipäpalan palkaksensa,
Jyväkouran kohtalaisen
Virren värsyn veisattua.
Opin käyvät yhtä kaikki,
Läpi maita matkustavat,
Akatemiat asuvat.
Mistä tulee mittaria,
Mistä pappia pyhiä,
Vielä tuomarit tuleepi,
Siitä herrat suuremmaiset.
Ei sie'ä sinä ikänä
Papin pojat paksupäiset
Kuulla kunnian nimeä,
Joill' on pää kun pässin otsa,
Maitolasku laavullinen.
Vielä ne virsiä tekevät,
Laulun teille laittelekset,
Rupeevat runon tekohon!
Ei se tule tuhman päästä
Sanat säätyksi sialle,
Paikallensa passatuiksi.
Sanat toistansa sahaavat,
Kirjoitukset kihnuttavat.
Ei si'an pitäisi siihen
Runotyölle työnnätellä,
Jok' ei oo luotu laulajaksi,
Virren töille toimitettu.
Ei ne tule tuhman päästä
Lauluvirret laa'ulliset;
Sillä pitääpi parempi
Oppi olla oikeampi.
Häpiäksi hyö rupeevat,
Virren töille työntelekset.
Voi minä polonen poika,
Kun olen kuitenni puhunna,
Puhunna parempiani,
Isompia itseäni,
Sukuani suurempia,
Pappia pahoin puhunna,
Papin pojat pilkanunna,
Nauranunna nappirinnat;
Jos vielä joutunen itsekin,
Sattunen Savon sanaksi,
Suomen maassa maineheksi!
Joko laaten laulamasta
Lasken lauluni lopulle?
Kosk' en jaksane jutella,
Enkä yksin ymmärtäne,
Tarinoi'a tarpeheksi.
Uni minun uuvuttaapi,
Kiini silmäni sitoopi.
Suuni sulkea pitäisi,
Kiini kielen kantimeni;
Pää on kieleni kipeä,
Kuiva kurjan kulkkutorvi.
Vaan en saata vaiti olla
Ikävässä iltakautta,
Sanat suuhuni tulevat,
Ajatukset aivohoni,
Öitä pitkin maatessani,
Koiras-pelit korvilleni
Papin poikien pahojen;
Kun niitä kylä puhuupi,
Nurisevat nuoret miehet,
Valittavat vanhemmatkin.
Sanat kuuluvat Savosta,
Kainuhusta kaipaukset,
Mainitsevat markkinoilla,
Kuopiossa kummeksivat
Papin poikia pahoja,
Ilkiöiksi ihmisiksi.
Kumu kuuluupi kylähän,
Tohu toisehen talohon,
Missä miehet Maaningalta
Hurjapäiset kuleksivat.
Kaikki niitä kauhioiksi
Julistavat juomariksi.
Elä suutu seurakunta,
Kanna mieltä kankeata,
Viaton vihasy'äntä
Minulle miesi paralle,
Jos minä mitenkin lienen
Paljonkin pahoin puhunna!
Tämä on kirja kirjoitettu
Tuolla puolla tuulimyllyn
Koivusen kiven takana,
Leppä lehmän lautasella.
Kyll' on tässä kerraksensa,
Eipä se lukia laiska
Lu'e loppuhun tätänä.