Synti on suuri synkeämpi,
Jos arvotta ottaisivat
Köyhät konstilla eläisi,
Varastaisi vaivasetkin;
Vaan se on sitä pahempi,
Hirmu synnin hirviämpi,
Kun tuo rikas riettahasti
Vielä vääryyttä tekeepi.
Kun se otti onnettoman,
Varsin vaivaisen tavaran,
Vielä lapset lahjan kanssa
Viekkahasti viekotteli.
Mieli miestä hallitseepi,
Omatunto oikaseepi,
Mutt' ei tunne Jussin tunto
Tuota synnin synkeyttä,
Kadotuksen kauheutta,
Kun on hirmu helvetissä,
Liekki tuonelan tulinen,
Johon sielu siirtyneepi,
Kautta kuolon kulkeneepi,
Kun on saanut synnin kuorman
Täytehen ajassa täällä.
Nyt minun puuttuvat puheeni,
Jutut Jussi Tuovisesta,
Eikä anna aika myöten
E'empätä etsiksellä
To'istusta Tuovisesta,
Jussin juttuja hakea;
Vielä puuttuupi paperi,
Läkki kaatu kaikki tyyni,
Käsi kanssa kankiana
Vapiseepi vaikeasti,
Suoni sormia vetääpi,
Pakottaapi peukalota,
Vaikk' on vielä viekkautta,
Mielessäni miesten juonet,
Aina ainoset asiat,
Korvakuulon kummitukset,
Mitä pojat pulskeammat,
Puhelevat pulloturvat
Tuosta Tuovilan talosta,
Jussin töistä julmimmista.
IV. Tapain parannusta tarkoittavaisia.
28. Talonpojille.
Ei oppi ojahan kaa'a,
Ei taito takaisin työnnä,
Neuvo syrjähän syseä.
Ensin mies opetetahan,
Siitte hattu hankitahan.
Joll' on oppia otsassa,
Sill' on nappia nutussa,
Housuissa hopiakello.
Kuninkaall' on kultaruunu,
Herrat hattua pitävät,
Kyntömiehell' on kypärä.
Herrat käyvät saappaissa,
Toisen vuoron tohvelissa,
Viertomies on virsuillansa;
Herran on kä'essä keppi,
Puhe pulska mestarilla,
Peltomies on pel'on alla;
Herroilla kupera kappa,
Syvä säkki mestarilla,
Talonmies, takana silmin,
Astuupi aitan ovelle.
Joll' on virka pienempikin,
Sill' on paita palttinasta;
Palomies on paikkaisissa,
Riihenpuija rikkuneella.
Kuules kuitenkin minua,
Taitava talonisäntä:
Elä suutu säätyhysi,
Elä virkahas vihastu;
Vaikka vaivalla kovalla
Maasi mahtihin rakennat,
Pi'ät pellon pehmeänä,
Hankit halmetta lisäksi,
Ojit korpia kovia,
Väännät leivän lapsillesi,
Kannat kontissa evästä,
Viikon muonan mennessäsi;
Vaikkas vanhana valitat
Jäykäksi jäseniäsi,
Ruumistasi raukeaksi,
Kun ompi kipiä selkä,
Kaikki hartiat hajalla.
Ei elätä pännä meitä,
Jos ei atrasta apua;
Kun et kyntöhän kykene,
Etkä kestä korpitöissä,
Pi'ä pojille porua,
Opeta työtä tyttärille,
Aja pellolle perettä,
Palolle paljon väkeä,
Kaskimaille kaikki joukko,
Niinkun niitylle ikähän.
Siitte siunoaa Jumala,
Tuopi aittahan oloa,
Rahakassan kammarihin,
Ettei jää verot vajaalle,
Maksot puutu puolitiehen.
Papit saavat saatavansa,
Lukkari oman osansa;
Kaikki muutkin kappamiehet
Suorittelet suosiolla.
Sitä miestä mielellänsä
Herratkin hyvin pitävät,
Jolta saavat saatavansa,
Vähät viemiset välistä.
Sille vielä viipymättä
Kirkkoherrankin kotona
Kahvikuppi kannetahan,
Luona lukkarin samate
Aamuryyppy annetahan.
Nimismiehet mielellähän
Kelpomieheksi kehuvat,
Sanovat salituvissa:
"Istu nyt, hyvä isäntä,
Ota ryyppy oivallinen.
Pane'pa paritsat päälle."
Sille mestarit menevät
Työhön ilman tinkimättä;
Sille rengitkin rupeavat
Ilman paljon pyytämättä;
Pii'at vielä pyrkimällä
Laurinpäivänä paneivat.
Kasakoita kaikin ai'oin
Hänen työhönsä tuleepi.