Tämmöinen talonisäntä
Saapi hankkia hatunkin,
Pai'an puhtahan piteä,
Ja siihen siniset housut,
Vielä västin oivallisen.
Saankohan vielä sanoa,
Eli pikkuisen puhua
Oman sää'yn suosioksi,
Muihen mieliksi samassa?
Eihän maailma mahissa
Paitsi herroja pysyisi;
Herrat ei herrana kävisi,
Eikä mestarit eläisi,
Kun ei maata kynnettäisi.
Maasta maalima elääpi;
Sekä suuret, että pienet
Maastapa makeat saapi,
Maasta vääntyypi väkevät,
Hapan kaikki hankitahan
Kaiken kansan tarpeheksi.
Siis sinä, siveä vaari,
Taitava talonisäntä,
Jolla on omasta työstä
Tavaroita tarpeheksi!
Et huoli hätäillä siitä,
Jos herra hevosen kanssa
Tuleepi tuvan etehen;
Käske kohta kiirehesti
Rengin riisua hevonen,
Kanna kauroja etehen;
Käytä herra kammarihin,
Pane pöy'älle pötyä,
Laita lapsi naapurihin,
Rannin vaarille varoitus,
Kutsu kanssanne ruu'alle;
Itse istu pöy'än päähän,
Ota pottu polvillesi,
Pi'ä kä'essäsi pikari.
Siitte haastele hyvästi,
Herran kanssa kaunihisti,
Tie'ustele taitavasti
Kaikki yhteiset asiat,
Kanssa kaukaiset sanomat.
Kun on siitä siitte päästy,
Laita saatavat samalla,
Panepa paras hevonen
Kyytihin kylänväliksi.
Anna ruokoa rahalla
Vielä muille vierahille;
Pi'ä vaivaisten varalla
Kala, leipä kaikin ai'oin;
Maksa palkka mestarille,
Rengille rehellisesti,
Koska kohtuutta anovat;
Vaan jos paljosta puhuvat,
Mahdotonta mainitsevat,
Suutu ja sano sinuksi,
Elä toiste työtä anna.
Ole muorille mukava,
Pi'ä perettä hyvänä,
Polta pirtissä pärettä,
Kammarissa kyntteliä.
Elä liiku li'assa silmin,
Elä astu einehettä,
Pi'ä kohtuutta kotona,
Reissuissa rehellisyyttä;
Niin sä astut arviossa
Pienen porvarin sivuhun,
Kauppamiehen kunniahan,
Etkä väärähän vaella,
Vaikka vanhaksi eläisit.
29. Nöyryy'estä ja ylpey'estä.
Nöyryys on näkynyt aina
Joka sää'yssä sopivan,
Sill' on onnesta osansa,
Ajatustakin etua;
Ylpeys on yksi niistä
Vihattavista vi'oista.
Se se Aatamin alensi
Alas onnen kukkulalta,
Vajottipa Varaonin
Meren pohjahan punaisen,
Alensi myös Apsalomin,
Tammen oksahan kakisti
Hivuksistansa hyvistä.
Sama sattui Sauliinkin
Kuninkaalle kuuluisalle,
Ehkä päätänsä pitempi
Oli kansasta katsellen.
Vaikka sankari so'assa,
Leirissä leviä herra,
Pisti miekalla mahansa,
Satutti oman sapelin.
Vielä kovan Koljatinkin
Toinen otsahan osasi,
Ehkä herra haarniskoittu,
Rautapai'alla pu'ettu.
Sovinto on suurin niistä
Auttavaisista avuista,
Joista Paavali puhuupi,
Opettaa apostolimme;
Sovinto on suora polku
Onnen ovien sisälle,
Sekä korkeimman kotona,
Että majassa matalan.
30. Entisestä ja nykyisestä ajasta.
Savon ukko, sarkahousu,
Pikimusta, pitkäparta
Päästi äänen uunin päältä,
Laski pankolta pakinan
Puhe oli aivan pulska,
Sanat kaikki sarvipäitä,
Jotka rikkoi miesten mielet,
Akat näytti närkästyvän.
Lausui ukko uunin päältä,
pani pankolta sanansa:
"Elettihin ennen meillä,
paistettihin paksut leivät,
Verot markoin maksettihin
Taalerin talon asiat,
Kun ei kul'ettu kuvissa,
Maalatuissa matkusteltu:
Ajokalut kaikkityyni,
Voi'eltiin voitehella,
Siveltihin juuri sillä,
Jolla voi'ellaan venekin.
Akat vaipoissa vaelsi,
Villaröi'yissä röhötti.
Ukot sarkakauhtanoissa,
Kelsiturkissa köhötti,
Oli kellona otava,
Kukon virret viisarina.
Arveltihin ajan juoksu,
Tulo päivän tunnettihin
Ilman uuritta tuvissa,
Seinäkellon kertomatta.
"Minä miessä ollessani,
Kun ma kul'in kaupungissa,
En kauan katuja käynyt,
Puhutellut puotimiestä;
Suolat survasin rekehen,
Rautakangin kannoin siihen;
Luoti pari painehia,
Vaimolleni lakkivaate,
Lapsille lakeripalli,
Inkivääriä vähäisen.
Olin ilmankin iloinen
Kapineilta kauppamiehen.
Heti valjastin hevosen,
Heti kukkaron kuristin,
Kissan nahan kiini käärin,
Koivet solmisin kovasti;
Enkä ennen lievittänyt,
Vasta vouvin vaatimalla,
Veroherran huutamalla.
Herrat veti vissit viivat,
Kaksi kuuta kuittihini.
Kesti silloin kissan nahka,
Vaikk' ei nyt vasikan nahka.
"Nyt on aika aivan toinen,
Vouvin luku loppumaton,
Rahanpuute puuttumaton;
Rästikirjat kiirehtivät,
Nahka naukuupi punainen,
Monen karja kirjan päällä,
Alla ausionin hevonen,
Pannut panttina kylässä,
Hyvät ryysyt ryöstön alla.
Herra teillä, toinen meillä,
Ruunun käskyllä kovalla;
Mikä piti pitkin maita,
Toinen pyrki poikki maita,
Lautamiehet laukun tuovat,
Joista arkit aukiavat
Niiss' on rästit räknättynä,
Nurkissa pahat numerot."