39. Talonpojan säädyn puolesta.
(Tämä runo taitaa olla talonpojan Pentti Lyytisen tekemä, saman miehen, joka moniaita vuosia takaperin oli talonpojan säädyn puolesta Ruunun pankin katseluhun Helsingissä kutsuttu, ja joka on kestikiivarina Toholah'essa Rautalammilla.)
Jota elääpi enemmän,
Sitä kuule kummempia
Maailmassa mainittavan,
Joita oppineet osaapi,
Silmän eissä siistit kyllä,
Mutta poskessa pureepi.
Nyt on varsin vaaralliset
Ajat astuneet sisälle,
Kun on kunnia kumossa
Kaikki pantu palveliat
Miehiksi mitättömiksi,
Talonpojat tallattuna,
Arvoisilta arvattuna.
Missähän miehet meneepi,
Jotka ennen arvon antoi,
Osasi oikian nimensä
Piirustella pienillenkin?
Nyt ei anneta enemmän,
Kun se kelpo kelmin passi
Kyntömiehillen kylissä,
Talonpoikain taloissa;
Vaikka kyllä kyntömiehet
Aina aamusta varahin
Kaiveleepi kaiket päivät
Julmiakin juurikoita.
Jos on kelmiä keralla,
Niin on maassa miehiäkin;
Onhan joukossa jotain,
Kun on niin sukumme suuri.
Millä ompi miehen mieli,
Millä kelmin keppoisetkin;
Sekalutt' on seurakunta,
Joka veljessä vikoja.
Toisinaan talonpojasta
Kerkiääpi kelpo herra,
Toisinaan herras-heleistä,
Ketjahtaapi kelpo kelmi.
Näit' on nähty näissä maissa,
Ehkä häilyypi Hämeessä,
Kavaloita Kainuhussa
Heittiöitä Helsingissä,
Toppeloita Torniossa,
Vieläpä Pietarporissa,
Vaikka kelpo keisarimme,
Itsevaltias isäntä
Siellä liikkuupi likellä,
Aina laittaapi lakia.
Tosin hänkin toisinansa
Saapi harmilla havaita
Vierellänsä viekkahia,
Liehakoitsevan likellä.
Näitä näyttääpi to'eksi
Varsin vanhat aikakirjat,
Näitä myöskin näytteleepi
Mei'än aikamme aviisit.
Joka sääty saattaneepi
Itse puoleltaan puhua;
Kotonaan on koskemista,
Kukin saapi sää'yltänsä
Kipiästi kintuillensa.
Jok' on virhittä, vi'oitta
Aivan syytönnä elääpi,
Hänpä ensin heittäköhön
Meiän säätymme sämäksi,
Kaatakohon kaikki tyyni
Talonpojat tantereelle.
Vaan jos kaikki kaatuneepi
Talonpojat tappelussa,
Ketäs sitten käsketähän,
Kun on itsekseen isäntä?
Alaspäin on aatra silloin,
Kun on kourassa koreessa,
Pyllyllään on pyörä silloin,
Kun on akseli alaalla.
Kallella'an kaikki tyyni
Maailmamme mahtinensa,
Jos ei sää'yissä sovinto
Saane sievästi siansa.