I on arvosta isosta,
Jota Jumalan sanoopi,
Isämei'än ilmoittaapi;
Jesuksen Jumalan pojan
Maailmalle mainitseepi.
K se paljon kirjoittaapi
K-sta korkiat nimetkin,
K-sta koulut, k-sta kirkot,
K-sta koko keisarikin.
L-n ääntä tarvitahan
Lu'ettaissa, laulettaisi
M myöskin mainitahan,
M äitinä meneepi
Pienimmillä puustavilla.
N nuoremman näköinen
Ehkä on yh'en ikäinen;
N näkyypi tulevan
Paikallensa pantavaksi.
O-lla on oma nimensä,
Oma ääni o-lla kanssa.
P on pantava paremmin
Oppilapsille osaksi;
B-tä ei lapset pitäisi,
Talonpojat tarvitseisi.
Kukas Q-ta kaivanneepi
Suomen suorissa sanoissa,
Koska k saman sanoopi,
K se kuunkin kirjoittaapi.
R-ll' on äreä ääni,
Jota ei jokaisen kieli
Tai'a oikein tavata;
Eikä oo sioa sillä
Mei'än isämei'ässämme.
S-llä on aina ollut
Sanomista sangen paljon,
Sitä silloin, tätä tällöin.
T on Suomelle sopiva,
Tätä T-tä tarvitahan,
Tällä toimehen tuleepi,
Jos ei toista (nimttäin D-tä) tunnekkana.