Vaan mikä Turkuhun tuleepi,
Se on Suomen suuri äiti,
Siell' on Suomelle suvattu
Eksemplari ensimäinen;
Siell' on räntistä räkännyt
Valkeutta vanhemmille,
Suomalaisille suvuille.
Aina ratki runsahasti,
Kaikite satoja kaksi,
Vuotta kahtako vajaatte;
Siell' on selvä Suomenkieli
Laitettu jo lapsillekin
Aina autuu'en opista;
Vaan ei pääse päätöksissä,
Eikä tule tuomioissa
Talonpojan tuttavaksi.
Mitäs vielä viimeiseksi
Suomen puolesta puhumme?
Jos ne herrat Helsingissä,
Suuren oikeu'en omaiset,
Antaisi luvan lujimman,
Vuoron vuoltulle sulalle,
Että tuomiot tulisi,
Välikirjat kaikellaiset,
Kansan kielellä omalla,
Talonpojan tuttavalla;
Siitte sihtierit tekisi
Halastulla höyhenellä
Samallaisia sanoja,
Kun on suullakin sanottu,
Jopa pispatkin pitäisi
Suomenkieltä suurempana,
Kaikki pappimme paremmin,
Kirkkoherrat kiivahammin
Tuohon tuumahan rupeisi,
Kirjoittaisi Suomenkieltä,
Vielä muutkin virkamiehet,
Kansan kieltä kannattaisi.
Se on Suomeksi sanottu
Suomalaisten suosioksi.
41. Puustaveista.
Vasta vanhalla i'ällä,
Kuu'en kymmenen koh'alla,
Jouhtui mielehen minulle,
Kuinka puustavit puhuvat.
A se alkaapi asiat,
A on aina ensimäisnä
Pi'etty Suomen pipliöissä;
A on aapeskirjoissakin;
A on vielä viimeinenkin,
A se amenen sanoopi.
B se paikkansa pitääpi
Vaikk' ei tuota tuhma tunne.
C on Suomessa siaton,
Kun ei anna kunnon ääntä;
D on kanssa tietämätön,
Vähä oppisen osata.
E on yksi äänellinen,
Aina ollut A-n apuna.
F-n ääntä ei osata
Suomen huulilla sanoa;
G on kuitenkin paremmin
Suomenkielehen sopiva.
H-lla on hyvä nimikin;
H se paljo haasteleepi;
H se herratkin sanoopi.