Se kaikkiansa katuupi,
Ken nuorta naimistansa;
Sitäpä kaikki kiittääpi,
Ja se on tosi kanssa.
Kun lassa lapsen tekeepi,
Ja onni pojan antaa,
Niin silmillänsä näkeepi,
Että se neuvo auttaa.
Toisia tehdään paraillans',
Toiset jo työtä vääntää;
Kun terve lienee vanhin laps',
Jos poika on, niin kyntää.
Sanoisin vielä sanoja,
Jotka toisiansa vastaa,
Ja eivät olisi vanhoja,
Jos noita kuulla lystää.
Vaan ellei ensin ehdolle
Nyt panna paloviinaa,
Niin minä sanon miehille
Olkoonpa se sinään.
Tämäpä ompi kulkulle,
Kun rattaillen ihra;
Nyt laulu lankee nuotille,
Eik' yhtään kaipaa kirjaa.
Kas nyt mä tahdon tanssia,
Jos suinkin konnat kestää,
Nyt on mulla mieli marsia,
Jos ei vaan vanhuus estä.
Kun ennen viulut vinkasi,
Huonotkin silloin yr'tti;
Kun pelimannit pelasi,
Vanhatkin vähän hyppi.
Vanhat pitävät varansa,
Etteivät ensin huoli,
Vaan kunpa saavat päähänsä,
Virkuksi syttyy mieli.
Ei malta enään istua,
Vaan jalan kah'en kanssa
Kokevat kohta astua,
Eikä kaipaa lakkiansa.