Jo nyt lienee tässä
Kyllin jäniksestä,
Ei hän meidän mieltä tarvitse.
Häll' on ruumis raitis,
Leipä aina valmis,
Vähä ruoka hänen ravitsee.
Pitkän paaston pitää,
Ei pane kokoon mitään;
Siellä taikka täällä
Ei ole toisen tiellä,
Käy'en eli juosten,
Syö'en, maaten, nosten,
Siittämään on sievä sukuaan.
Kun nyt tämän kuulet
Mitäs tuostai luulet?
Etsi ylös oma elämäs:
Vaarat vaikiammat,
Kahta kauhiammat,
Ehk' on omassakin e'essäs.
Jos niin olet raitis,
Kuolemahan valmis,
Kun on jänis raukka
Altis joka aika.
Pian jänis kuolee,
Mutta meillen tulee
Kuolemassa kova metsämies.
2. Häälaulu.
Noh miehet, miehet veikkoset!
Näin näitä häitä juo'aan:
Lopussa viel' ei entiset
Ja toista aina tuo'aan.
Vaan ei täällä kauvan eletä,
Et päälle tämän päivän,
Jos ei vaan poikia laiteta,
Kihloja kylään viemään.
Pianpa tästä paikasta
Ukot uralle joutuu,
Kohmelon saavat palkasta,
Kuinkas se käypi laatuun.
Vaan laita pojille naiminen
Niin pian, kuin he täyttää
Viis vuotta päälle kymmenen,
Jos kohta pieniksi näyttää.
Et sitte puutu pitoja,
Jos muutoin onni seuraa;
Voi tyhmät pojat jotk' ei nai,
Pii'atkin teille nauraa.
Miks' ette liiku liukkaammin
Näin aika asioissa,
Ja puhu piioille sievemmin
Kuin huokii teille tuossa?
Vai eikö olle tullunna
Teille oikiata käskyy,
Ettekö ole kuullunna
Sitä vanhaa sananlaskuu: