50. Kuolemasta.

Kaikki luonto kauhistuupi
Kuolon tullessa tupahan,
Hellä luonto hämmästyypi
Tuohon tuimahan tapahan,
Kun ei valta vanhemmilla
Yksin lastensa ylitse,
Eikä puolta puolisolla
Toisen puolesta puhua;
Ei ole lapsilla lakia,
Viepi vanhemmat molemmat,
Lyöpi kuolema kumohon.

Tämän Aatami alotti,
Luoja lopun tietäneepi,
Aatami isä imeisten,
Eeva äiti ensimäinen.
Ei ole sitä sanottu,
Kumpi heistä ensin kuoli,
Siitä vaan on vahva tieto,
Ett' on kuollut kumpanenkin.
Muut ne menevät perässä,
Varsin vaipuvat sekasin,
Niinkun ilmassa itikat.
Kaks' on miestä kaikkinensa,
Ne on Enok ja Elias,
Jotk' on päässyt kuolematta,
Tuskin kolmatta tuleepi.

VII. Lauluja ja virsiä.

1. Jänikselle.

Ah sinä jänis parka
Kuinkas olet arka!
Niin sun tosin tulee olla'kin;
Se on luonnon laki,
Tarves kanssa vaatii,
Vaara vielä pyörii siittenkin;
Ei ole pitkää suuta,
Eikä hammasluuta,
Ei myös suurta voimaa,
Eikä kynttä julmaa;
Siitä olet vapa,
Et sinä ketään tapa,
Et sie etsi saa'a voittoa.

Ajat ensimmäiset,
Pojat pienimmäiset
Ilman linnutkin ne iskevät;
Isästä ei ole turvaa,
Äitin neuvo ou turha,
Oman onnen nojaan laskevat;
Pesää heille ei tehdä,
Suurta ei vaivaa nähdä,
Emät ei ne anna,
Leipää kaukaa kanna,
Kesäksi harmaa takki,
Talveksi valkea turkki,
Valmistettu on vanhemmiltansa.

Kaikki kun maalla käyvät
Häntä peljättävät,
Paitsi omaa hyvää sukua,
Metsän pedot vahtaa,
Kissat, koirat jahtaa,
Kumppalista ei ole apua.
Jos pyyn lennon kuulee,
Senkin haukaksi luulee,
Ei voi sotaa nostaa,
Poikain puolta kostaa,
Pakko ottaa täytyy
Kussa kolo löytyy
Mikä linna lienee vieläkin.

Tulee syksykuura,
Metsämiehet luuraa,
Varsin tarkan vaarin ottavat;
Jälet luoksi vetää
Kierosilmän kiertää
Leposiaan hänen pettävät.
Kerran keksii hyyryn
Löytää pienen lymyn,
Kohta rikkoo rauhan,
Antaa paukun pahan;
Ei se muuksi muutu,
Ruvaksi on hän luotu
Pyyten tuota pannaan pyytäkin.

Tulla talvikeli,
Pannaan toinen peli,
Mikäs siitte miehen mielessä?
Jänis antaa alun
Hyppää hyvän polun,
Virkut värkit taas on tallessa.
Monet kummat koukut,
Juuri julmat loukut,
Sangen kovat sangat,
Varsin vahvat langat;
Jos se käypi laatuun,
Niin on saalis saatu,
Mieltä tarkoin tuossain tarvitaan.