Siinä se siivon tekeepi
Kun tuleepi tuutusehen,
Kätky'ehen käännähtääpi
Itkettää imevät lapset,
Paruttaapi pikkuruiset.
Niin se on nimeltä syyhy;
Vaan on varsin viekas vieras.
Kun se kulkeepi kylillä,
Tuleepi talon tupahan,
Hetikohta hän kysyypi:
"Onkohan likellä kaivo,
Saako tuossa saunapuita,
Onko ko'ottuna kesällä
Vastoja varaksi talven?
Oisin taassa yötä ollut,
Kaksi kaikkien enintä."
Siitte saatua siansa
Ensin kinkun kääntimiä
Kitkuttaapi, kutkuttaapi,
Näppylöitä näytteleepi,
Väistäksen vähän ylemmä,
Reisille rehenteleksen.
Siitä annaksen ylemmä,
Väännäksen vähän etemmä,
Hajoitaksen hartioille;
Sieltä kautta kainaloien
Käsivarsille valuupi,
Välit sormen väänteleepi;
Tuo tuoll' on tapana ollut
Monen muorin muistoajan.
Syy on syyhylle sanoa:
Kuules, syyhy, kun sanelen,
Saat nyt tästä kumman kyy'in,
Löy'ät kyy'in löylyttömän:
Pistän pääsi pik'öljyssä,
Neuvon siitte neljä tietä
Sy'änmaalle synkeälle,
Kust' ei miehet milloinkana,
Ihmiset sinä ikänä
Näille maille matkustele.
Jos et siellä öitä olla
Tarkenisi talvisia,
Pistäte karhun pesähän,
Kontion peräkololle;
Kutkuttele, katkuttele,
Kutauta karhun kuvetta.
Elä, syyhy, sikiä huoli,
Vaikka on vihainen karhu
Karhu kaikella kurilla,
Perijulma persieltä;
Ja jos karhu käänteleksen
Eli annaksen pakohon,
Ota häntä häppöihinsä,
Ve'äte villojen sisähän.
Sen tie'än toteen sanoa,
Saat sa siinä kumman kyy'in,
Kyy'in kyllä toisellaisen
Kun on myötä matkamiehen,
Kulkiessa kaupunkihin.
Tie'än vielä toisen keinon:
Voi'e on jo valmistettu,
Kauan aikoja katsottu,
Varsin vanhoilta ukoilta,
Jok' on tehty tervan kanssa
Keltiäisen keltaisesta,
Kusiaisen kutkelmasta;
Sillä sä siveltänehen,
Pantaneen paha pakana
Tielle tietämättömälle,
Talviselle taipaleelle,
Sanattomalle salolle.
49. Omasta elämästänsä.
"Vuosi vanhan vanhentaapi,
Kaksi lapsen kasvataapi."
Sama se minulle sattui;
Niinkun on minun nimeni,
Niin on ruumihin rakennus
Kohta maahan kaatumassa.
Lassa lauluja latelin,
Tulin siitä tuntemahan
Vielä puolet puustavia,
Aloin kirjoittaa kynällä,
Ja panna paperin päälle
Jouto-aikana jotakin
Miesten muihenkin katsella,
Tulevaisten tunnustella.
Piti kyllä kyntämänkin;
Koko viikot vieretysten,
Kulkea kuressa aatran.
Kynä kuivi sill' ajalla,
Leveämmäksi levisi,
Aatran kär'en kaltaiseksi.
Olin oppinut ojalle,
Viivyin siellä toiset viikot,
Kuivi läkkini kuraksi,
Ei juossut kynästä kyllin.
Palotyössä paljon uuvuin,
Siellä silmätkin pilauntui,
Näkö oli niistä näistä.
Elon aikana enemmän
Sirpin kammissa kamusin,
Viikot viljoa kokoilin,
Suunnitelin sunnuntaina
Piirteä paperin päälle,
Mikä mielessä makasi.
Olipa käsi ol'asta
Kovin käynyt kankeaksi,
Oli se kanssa kyynäspäästä,
Kaiketikkin kalvosesta.
Eipä peukalo pitänyt
Kylläksi kyneä kiini,
Koko koura painoi paljon,
Se painoi paperin puhki;
Eikä tullut miehen mieltä,
Ett' oisin heti her'ennyt,
Työstä turhasta lakannut.
Palkka mulle maksettihin,
Vieteltihin viinan kanssa.
Pyytihin aluksi ensin
A:ta, B:tä antamahan,
Viimein virret tykkänänsä,
Koko laulut laittamahan.
Se oli opista voitto,
Että jou'uin juomariksi,
Ratkesin kylänratiksi.
Kaikk' on virret verrattavat
Semmoisen sepän tekeihin,
Joka ahjolle ajaapi,
Hiilet polttaapi poroksi,
Rau'an tuiki turmeleepi,
Ei kunnon kalua saahen.